tiistai 2. kesäkuuta 2015

Keruutuotteiden vuodenkiertokalenteri – nokkonen

Teksti Kirsi Eskelinen, kuvitus Laura Lehtola


Nokkonen lienee tunnetuin ja laajimmin käytetty villiyrttimme. Lisäksi sen keruukausi kestää käytännössä koko kesän. Tuttuudestaan ja yleisyydestään huolimatta nokkonen ansaitsee esittelynsä, sillä siinä on uusia ulottuvuuksia keruukonkarillekin.

Nokkonen on eräs parhaista superfoodeistamme, onhan siinä esimerkiksi rautaa, kalsiumia ja proteiiniakin moninkertaisesti verrattuna samantyyppisiin viljeltyihin kasveihin kuten pinaattiin.

Paras aika nokkosen keruuseen on kevät ja alkukesä ennen kukintaa. Jos verso on vielä pieni, voi sen kerätä kokonaan (toki juuret maahan jättäen:) ja hieman korkeammaksi ehtineestä varresta napsaistaan verson kärki ja muutama ylin lehti. Lehtiä ei siis tarvitse erikseen nyppiä verson kärjestä, vaan koko paketti on syötävää. Mikäli nokkosta niittää, tulee siihen tuore kasvusto myöhemmin kesällä. Katkaistun verson tilallekin nokkonen kasvattaa lehtihangoista parikin uutta latvaa, joita voi kerätä myöhemmin kesällä. Jopa heinäkuussa puskee uutta nokkoskasvustoa uusiin paikkoihin, joten tarkka kulkija löytää kerättävää silloinkin. Kesän loppupuolella ja syksyllä voi taas kerätä nokkosen siemeniä, joissa on hyvä ravintoarvo ja joita voi sekoittaa esimerkiksi puuroihin. Itse olen kerännyt loppukesästäkin siementen mukana verson latvan lehtineen, jolloin siemenet voi käyttää samalla kuin lehdetkin, vaikkapa lämpimissä ruuissa.







Nokkosta kasvaa monenlaisissa paikoissa. Metsänreunat ja -aukiot, pellonlaidat, niityt ja kotipihat ovat helppoja paikkoja löytää polttavaa kaveria. Vältettäviä keruupaikkoja ovat kompostit sekä lantaloiden ja ulkohuussien laitamat, sillä nokkonen kerää itseensä helposti nitraattia. Myös keinolannoitettuja paikkoja tulee välttää. Onneksi nokkonen on niin yleinen, etttä sopivia keruupaikkoja löytyy kyllä helposti.

Nokkosta voi käyttää lähestulkoon kaikenlaisiin ruokiin. Tunnetuin nokkosruoka lienee nokkosletut. Lämpimistä ruuista nokkosta voi lisäksi käyttää keittoihin, muhennoksiin, kastikkeisiin ja laatikoihin sekä vaikkapa pasteijojen täytteeksi tai leipätaikinoihin. Nokkosesta voi helposti tehdä herkullisia sipsejä yksinkertaisesti rasvassa pannulla paistamalla, valuttamalla paperin päällä liika rasva pois ja lisäämällä suolaa. Samoja sipsejä voi tehdä makeana versiona sokerin kanssa! Jälkiruokiin ja välipaloihin nokkonen taipuu vihersmoothien muodossa.

Nokkoselle käyvät kaikki villivihannesten säilömistavat eli kuivaus, pakastus sekä tuoreena että ryöpättynä sekä hapattaminen esimerkiksi muiden villivihannesten kaverina. (Hapattamisesta lisää vuodenkiertokalenterissa myöhemmin!). Kuivaus ei vie poltinkarvoja, joten kuivattu nokkonen täytyy käyttöä varten ryöpätä eli kiehauttaa hieman. Smoothieisiin sekä yrttipestoon voi nokkosta laittaa suoraan niin kuivattuna kuin tuoreenakin, sillä nesteen kera käsittely vie polttavuuden. Pelkkä huuhtaisu ei tähän kuitenkaan riitä, eli ihan omassa muodossaan ei nokkosta voi tuoreena nautiskella.


VILLIYRTTIPESTO


n. 1 l villivihanneksia (nokkonen, horsma, vuohenputki, poimulehti... )
muutama valkosipulinkynsi
loraus kylmäpuristettua rypsi- tai muuta öljyä (ainakin sen verran kuin sauvasekoitin vaatii yrttien soseuttamiseen)
suolaa
mustapippuria
n. 1 dl auringonkukansiemeniä (/manteleita/pähkinöitä)

Paahda auringonkukansiemenet kevyesti pannulla. Laita kaikki ainekset kulhoon ja sekoita sauvasekoittimella tasaiseksi tahnaksi. Voit vaihdella villiyrttien määrää sesongin mukaan ja pelkästään nokkosestakin saa oivan peston!


Herkuttelemisiin!

Kirsi

4 kommenttia:

  1. Hieno teksti. Korjauksena sen verran, että nokkonen ryöpätään nitraattien poistamiseksi, ei poltinkarvojen. Kuivatessa nitraatit haihtuvat, joten kuivattua ei tarvitse enää ryöpätä. Kuivattu ei polta enää syödessä.

    VastaaPoista
  2. Hei! Kiitos tarkennuksesta. Ryöppääminen on tosiaan erittäin tärkeää juuri nitraattipitoisuuden alentamiseksi ja toki nitistää myös poltinkarvoja. Tarkoitukseni oli ehkä lähinnä sanoa, että en laittaisi suoraan suuhun kuivattua nokkosta, oman kokemukseni mukaan se saattaa pienimuotoisesti vielä poltellakin.

    Mukavaa keruukautta!

    Terveisin Kirsi

    VastaaPoista
  3. Hei
    Nokkonen tulisi kerätä sellaisilta paikoilta, että sitä ei tarvitse ryöpätä. Nokkonen ei ole ollenkaan paha nitraattikasvi, pahempi on tutkimusten mukaan kaupasta saatava pinaatti. Mihin perustuu väite, että nokkosen nitraatit haihtuvat kuivattaessa? "Kuivattu ei polta enää syödessä" - ainakin käsiteltäessä polttaa.

    VastaaPoista
  4. Hei!
    Viime vastauksessani jäikin kommentoimatta tuohon nitraattien haihtumiseen kuivaamalla. Itsekään en ole kuullut, että kuivaaminen niitä poistaisi, joten olisi mielenkiintoista kuulla, mistä tieto on peräisin. Arktiset aromitkin mainitsee vain keittämällä poistamisen. http://www.arctic-flavours.fi/fi/arktiset+aromit/yrtit/luonnonyrtit/nokkonen/ Totta on, ettei nokkosen nitraattipitoisuus ole normaaleilta paikoilta kerätessä ongelma, ja itse käytän nokkosta myös tuoreena. Ryöppääminen on mielestäni kuitenkin mainio säilömistapa ja niin nokkosta saa tiiviissä muodossa ja tuoreen maun säilyttäen pakkaseen. Minunkin kokemukseni mukaan nokkonen voi poltella hieman kuivattunakin, toki vähemmän kuin tuore joten sitä on helppo murennella ruokiin paljain käsin.

    Kirsi (joka vastaa tällä kertaa sisäänkirjautumatta)

    VastaaPoista

Kiva jos kommentoit! Ohje:

1. Kirjoita teksti kohtaan Lisää kommenttisi
2. Kommentti nimellä - valitse alinna oleva Nimetön (jollei sinulla ole jotain mainittua profiilia)
3. Signeeraa halutessasi
4. Paina kohdasta Julkaise
5. Kirjoita pyydetty tunniste

-> Paina uudestaan kohdasta Julkaise -> Valmis.

Kiitos!