Keruutuotteiden vuodenkiertokalenteri – nokkonen

Teksti Kirsi Eskelinen, kuvitus Laura Lehtola


Nokkonen lienee tunnetuin ja laajimmin käytetty villiyrttimme. Lisäksi sen keruukausi kestää käytännössä koko kesän. Tuttuudestaan ja yleisyydestään huolimatta nokkonen ansaitsee esittelynsä, sillä siinä on uusia ulottuvuuksia keruukonkarillekin.

Nokkonen on eräs parhaista superfoodeistamme, onhan siinä esimerkiksi rautaa, kalsiumia ja proteiiniakin moninkertaisesti verrattuna samantyyppisiin viljeltyihin kasveihin kuten pinaattiin.

Paras aika nokkosen keruuseen on kevät ja alkukesä ennen kukintaa. Jos verso on vielä pieni, voi sen kerätä kokonaan (toki juuret maahan jättäen:) ja hieman korkeammaksi ehtineestä varresta napsaistaan verson kärki ja muutama ylin lehti. Lehtiä ei siis tarvitse erikseen nyppiä verson kärjestä, vaan koko paketti on syötävää. Mikäli nokkosta niittää, tulee siihen tuore kasvusto myöhemmin kesällä. Katkaistun verson tilallekin nokkonen kasvattaa lehtihangoista parikin uutta latvaa, joita voi kerätä myöhemmin kesällä. Jopa heinäkuussa puskee uutta nokkoskasvustoa uusiin paikkoihin, joten tarkka kulkija löytää kerättävää silloinkin. Kesän loppupuolella ja syksyllä voi taas kerätä nokkosen siemeniä, joissa on hyvä ravintoarvo ja joita voi sekoittaa esimerkiksi puuroihin. Itse olen kerännyt loppukesästäkin siementen mukana verson latvan lehtineen, jolloin siemenet voi käyttää samalla kuin lehdetkin, vaikkapa lämpimissä ruuissa.

Nokkosta kasvaa monenlaisissa paikoissa. Metsänreunat ja -aukiot, pellonlaidat, niityt ja kotipihat ovat helppoja paikkoja löytää polttavaa kaveria. Vältettäviä keruupaikkoja ovat kompostit sekä lantaloiden ja ulkohuussien laitamat, sillä nokkonen kerää itseensä helposti nitraattia. Myös keinolannoitettuja paikkoja tulee välttää. Onneksi nokkonen on niin yleinen, etttä sopivia keruupaikkoja löytyy kyllä helposti.

Nokkosta voi käyttää lähestulkoon kaikenlaisiin ruokiin. Tunnetuin nokkosruoka lienee nokkosletut. Lämpimistä ruuista nokkosta voi lisäksi käyttää keittoihin, muhennoksiin, kastikkeisiin ja laatikoihin sekä vaikkapa pasteijojen täytteeksi tai leipätaikinoihin. Nokkosesta voi helposti tehdä herkullisia sipsejä yksinkertaisesti rasvassa pannulla paistamalla, valuttamalla paperin päällä liika rasva pois ja lisäämällä suolaa. Samoja sipsejä voi tehdä makeana versiona sokerin kanssa! Jälkiruokiin ja välipaloihin nokkonen taipuu vihersmoothien muodossa.

Nokkoselle käyvät kaikki villivihannesten säilömistavat eli kuivaus, pakastus sekä tuoreena että ryöpättynä sekä hapattaminen esimerkiksi muiden villivihannesten kaverina. (Hapattamisesta lisää vuodenkiertokalenterissa myöhemmin!). Kuivaus ei vie poltinkarvoja, joten kuivattu nokkonen täytyy käyttöä varten ryöpätä eli kiehauttaa hieman. Smoothieisiin sekä yrttipestoon voi nokkosta laittaa suoraan niin kuivattuna kuin tuoreenakin, sillä nesteen kera käsittely vie polttavuuden. Pelkkä huuhtaisu ei tähän kuitenkaan riitä, eli ihan omassa muodossaan ei nokkosta voi tuoreena nautiskella.


VILLIYRTTIPESTO

n. 1 l villivihanneksia (nokkonen, horsma, vuohenputki, poimulehti... )
muutama valkosipulinkynsi
loraus kylmäpuristettua rypsi- tai muuta öljyä (ainakin sen verran kuin sauvasekoitin vaatii yrttien soseuttamiseen)
suolaa
mustapippuria
n. 1 dl auringonkukansiemeniä (/manteleita/pähkinöitä)

Paahda auringonkukansiemenet kevyesti pannulla. Laita kaikki ainekset kulhoon ja sekoita sauvasekoittimella tasaiseksi tahnaksi. Voit vaihdella villiyrttien määrää sesongin mukaan ja pelkästään nokkosestakin saa oivan peston!


Herkuttelemisiin!

Kirsi

Vuohenputki - uhka vai mahdollisuus?

Kävin viime viikolla Helsingissä ja pääsin ihastelemaan puistojen runsaita vuohenputkikasvustoja. Vuohenputki on lehtokasvi, joka on saanut topakan jalansijan myös monissa varjoisissa, rehevissä puutarhoissa. Helsinkiläinen ystäväni totesikin että hänen pihallaan vuohenputki on kaikista haastavin rikkakasvi. Pohjoiseen vuohenputki on levinnyt hieman leppoisammin.

Vuohenputkikasvusto Helsingissä, Herttoniemessä.

Vuohenputki on yhtäältä rikkakasvi - mutta toisaalta myös herkullinen villivihannes. Siitä voi valmistaa esimerkiksi salaatteja ja piirakoita, sitä voi pyöräyttää kevyesti paistinpannulla lisukkeeksi tai lisätä munakkaisiin. Lehtiä ja ohuita varsia voi kuivattaa viherrouheeksi tai –jauheeksi ja lisäillä talvella keittoihin ja sämpylöihin tuomaan puhtia. Muistathan kerätä vuohenputket ja muut villivihannekset aina puhtailta alueilta, riittävän kaukaa teistä ja teollisuuslaitoksista! Vältä myös lannoitettuja alueita.

Miten vuohenputken tunnistaa? 

Sarjakukkaisten heimon putkikasveissa on useita myrkyllisiä lajeja joista myrkkykatko, myrkkykeiso ja hukanputki kannattaa noteerata jo senkin takia, että monesti lajit kasvavat keskenään sekaisin esim. rannoilla. Vuohenputki muistuttaa kuitenkin eniten yleisenä kasvavaa vaaratonta karhunputkea. Erona vuohenputken laajoihin kasvustoihin karhunputki kasvaa yksittäin, on kookkaampi ja lehdet ovat monilehdykkäisemmät.

Kasvien ja sienten opettelussa nyrkkisääntö numero yksi: jos et varmasti tunnista lajia – älä kerää ja käytä sitä ravinnoksi. Uusia kasveja ja sieniä on turvallisinta opetella luonnossa, konkarin opastuksella.

Vuohenputken lehdet ovat muodoltaan kolmiomaisia. Vuohenputken tunnistamisessa yksi tärkeä muistisääntö on kolme kertaa kolme. Mitä se tarkoittaa? Lehdet ovat kahteen kertaan kolmisormiset eli lehtilapa jakautuu kolmeen lehtiruodilliseen osaan, joista kukin jakaantuu vielä kolmeen epäsymmetriseen lehdykkään. Täysin kehittyneessä lehdessä on siis yhdeksän lehdykkää. Suurin osa täysikasvuisista lehdistä noudattaakin sääntöä, mutta joissakin lehdissä lehdykät eivät ole kunnolla irti toisistaan. Lisää tunnistamisesta Luontoportin sivuilla. 

Kuvassa kolmion muotoinen vuohenputken lehti: ylhäällä kolme irrallista lehdykkää, alhaalla epäsymmetriset, osittain toisissaan kiinni olevat lehdykät. Täysin muodostuneessa lehdessä on yhteensä yhdeksän pikkulehdykkää.

Huomaathan, että vuohenputkista käytetään ainoastaan nuoret, kevään ensimmäiset tyvilehdet. Kookkaamman yksilön varsilehdet ovat erinäköiset, mikä pitää tunnistamisessa huomioida. Jos haluaa omalla pihallaan jatkaa vuohenputken satokautta, kasvuston voi niittää, jonka jälkeen vuohenputki tekee jälleen uutta satoa. 


Herkuttelua

Tein vuohenputkesta salaattia. Harrastan kokkausta näppituntumalla; tällä kertaa salaattiin tuli pari isoa kourallista nuoria, suppuisia vuohenputken lehtiä, pari pikkutomaattia, pieni kourallinen pähkinöitä ja puolenkymmentä kunnon nokaretta aurajuustoa. Sekaan ripottelin muutamia pihlajan silmuja antamaan karvasmantelimaista makua. Jokamiehenoikeuksilla pihlajan silmuja ei saa kerätä, mutta napsinkin pihlajan silmuja maistiaisiksi oman pihan pihlajasta. Karvasmantelimainen maku on pihlajan silmuissa vain hetken aikaa - kun silmut aukeavat pieniksi lehdiksi, maku häviää. 

Vinkki! Jos kaipaat totuttelua villivihannesten makuun, aloita salaattien teko käyttämällä pohjalla perussalaatteja ja lisää osa villivihanneksia, esim. vuohenputkia, horsman versoja ja voikukan lehtiä ja nuppuja.

Herkullisimmillaan vuohenputken lehti on hieman suppuisena, kiiltävänä.

 

Illan salaatti. Kastikkeeksi hieman oliiviöljyä ja päälle suolaa ja pippuria.

Termeistä: vuohenputki on selkeästi monikäyttöinen ja ruokaisa eli siksi olen käyttänyt termiä villivihannes. Puolestaan pihlajan silmu tai esimerkiksi siankärsämön lehti on enempi maustetyyppisesti käytettävä villiyrtti. Kumpaakin termiä käytetään, lisäksi puhutaan luonnonyrteistä ja hortasta. Horta on kreikkaa ja tarkoittaa villiä, kasviperäistä syötävää.

 

Jokamiehenoikeudet kannattaa kerrata!

Tosiaan, villiyrttejä ja villivihanneksia kerätessä on hyvä kerrata jokamiehenoikeudet, niistä löytyy tietoa Ympäristöhallinnon verkkopalvelusta. Perusteellisempi opas jokamiehenoikeuksista löytyy täältä Ympäristöministeriön sivuilta.

Jokamiehenoikeuksissa sanotaan että rauhoittamattomia kukkia saa kerätä sieltä, missä liikkuminenkin on sallittua. Mitään puun osia ei saa kerätä ilman maanomistajan lupaa. Eli vuohenputken lehtiä, jotka vertautuvat kukkiin - saa kerätä jokamiehenoikeudella, mutta pihlajan silmuja jotka ovat osa puuta - ei saa kerätä. 

***

Oliko se vuohenputki uhka vai mahdollisuus? No, pedantti puutarhuri saattaa kauhistua vuohenputken ilmaantumisesta - varmin tapa hävittää se on totaalinen multien vaihtaminen. Mutta romantikon tai herkuttelijan puutarhassa sille löytynee joku nurkka, jossa se saa villinä rehottaa ja tuottaa satoa. Nautitaan keväisestä luonnosta!

***