Keruukalenterin esittely

Teksti Kirsi Eskelinen, kuvitus Laura Lehtola

KERUUTUOTTEIDEN VUODENKIERTOKALENTERI - ESITTELY

Villiversoissa pyörähtää käyntiin noin vuodenkierron ajaksi keruukalenteri, jonka ideana on kertoa kulloinkin ajankohtaisista keruutuotteista. Blogitekstien ilmestymisväli on keskimäärin kerran kuussa, mutta nyt kevään ja alkukesän sesongin ajan mahdollisesti hieman useammin, jotta mahdollisimman moni laji ehtisi tulla tutuksi. Kerättäviä lajejahan löytyy lähestulkoon läpi vuoden, mutta alkukesä on kasvukauden alun lajirunsauden takia vilkkainta keruuaikaa etenkin syötäville lajeille.

Tämän blogimuodossa toteutuvan kalenterin idea oli alunperin ilmestyä jonkinmoisena painettuna tuotoksena osana keruutuotetarkastajan opintojani. Lopulta se kuitenkin jalostui blogimuotoon, jotta se olisi lukijoille mahdollisimman helposti tavoitettava ja helpompi pitää ajan hermolla kuluvan vuodenkierron säiden ja keruun ajoittumisen mukaan. Kun pyörittelin ideaa Niinan kanssa, niin sopiva julkaisukanava löytyi onnekkaasti Villiversojen kautta!

Taustana vuodenkiertokalenterille on osittain jo muinainen sadonkorjuu- ja keruukalenteriperinne. Ennen, kun keruutuotteista ja kotitarveviljelystä oltiin tiukemmin riippuvaisia, oli tärkeää valmistautua ja olla liikkeellä oikeaan aikaan sekä lukea merkkejä luonnosta, milloin on minkäkin homman aika. Vanhassa perinteessä on paljon annettavaa nykykeräilijällekin. 

Eräs villiyrteistä innostunut ystäväni, joka vasta opettelee ensimmäisiä kasvejaan, vinkkasi minulle että aloittelevilla kerääjillä voisi olla tarve konkreettiselle tiedolle, mitä, mistä ja milloin kannattaa kerätä. Toisaalta itse kauemmin keräilleenä hoksaan joka vuosi jonkun tuotteen keruuajan ehtineen livahtaa ohi. Esimerkiksi mahlanvalutus tuli opeteltua vasta vuosien suunnittelun jälkeen, kun eräänä vuonna viimein sain hommattua tarvittavat välineet hyvissä ajoin. Toivon, että tästä vuodenkiertoblogista olisi iloa niin noviiseille kuin  kokeneemmillekin kerääjille. 

Etukäteen on hyvä olla yleiskäsitys mitä erityisesti tahtoo kerätä ja varautua ennakolta kiivaimpiin sesonkeihin. On hyvä suunnitella mitä muuta kuin keräilyä aikoo samaan aikaan tehdä, ja monella harrastajalla pähkäilyä tuo keruutuotteiden ja kasvimaahommien päällekkäisyys. Esimerkiksi nuorten vuohenputken lehtien paljous ja toukokuun kylvökiireet, kesäkuun kuusenkerkät ja kasvimaan kitkeminen, syksyn sienet ja sadonkorjuu lomittuvat sopivasti suunnittelemalla. Joitakin kasveja kuten nokkosta eri vaiheissaan voi kerätä lähes läpi kasvukauden, joidenkin tietyn kasvuvaiheen tuotteiden kuten pihlajan silmujen tai voikukannuppujen sopiva keruuaika on hyvin lyhyt, noin viikko! Tuotteiden paras keruuaika riippuu paljon kunkin vuoden säistä, eikä keruuaikoja voi katsoa suoraan kalenterista joten on tarkkailtava luontoa ja sen omaa kalenteria.

Tässä blogissa kalenterin näkökulma sijoittuu Oulun leveysasteille, mutta on toki sovellettavissa hieman kauemmaksikin. Suurin osa esiteltävistä lajeista on ruohovartisia kasveja, mutta jokunen marja, sieni ja sammalkin tulee tutuksi. Hienot piirroskuvat ovat Laura Lehtolan käsialaa.

Ensimmäinen keruukalenterin lajiesittelyteksti ilmestyy maaliskuun loppupuolella.

Tervetuloa mukaan!

 

Kirsi

Ikkunapuutarha - ikkuna puutarhaan

Minulla on ollut ilo koordinoida Maaseudun Sivistysliiton ympäristöluotsikoulutusta Oulussa. Siihen liittyen toteutamme talven aikana Oulun ympäristöluotsien ja ympäristöjärjestö Dodo ry:n kanssa Oulun taidemuseolle yhteisöllisen ikkunapuutarhan. Oulun taidemuseolla avautui eilen Checkpoint Leonardo -näyttely, joka jatkuu 15.3.2015 saakka.

"Checkpoint Leonardo tutkii taiteen ja tieteen vuorovaikutusta. Teoksissa käsitellään mm. fysiikan, kemian ja biologian ilmiöitä, mekaniikkaa, äänimaailmaa, unitutkimusta ja ihmisen suhdetta ympäristöönsä. Mukana on teoksia, jotka elävät ja muuttuvat näyttelyn aikana. Checkpoint Leonardoon liittyy runsaasti oheistapahtumia yhteistyössä Maaseudun Sivistysliiton kanssa. Lisäksi Oulun yliopiston opiskelijat ohjaavat ilmiöpohjaiseen oppimiseen perustuvia työpajoja, joissa hyödynnetään tieteelle ja taiteelle ominaisia menetelmiä. Osa näyttelyn teoksista liittyy Maaseudun Sivistysliiton Paikan tuntu –projektiin."


Ikkunapuutarhurin elämää

Windowfarm eli ikkunapuutarha on ollut mielenkiintoinen oppimisprosessi, joka jatkuu varmasti koko näyttelyn ajan. Rakensimme limsapulloista kasvatustornit, joiden sisällä ovat muoviruukut. Ruukuissa on kasvualustana kivivillapotit ja pestyä kevytsoraa. Kasveina on enimmäkseen vähään tyytyviä viherkasveja eli rönsyliljaa, juorua, punalehteä, muorinkukkaa - lisäksi seassa on hieman syötäviä kasveja eli herneenversoja, salaatteja, pinaattia.

Ajattelin, että laitamme useampia kasvilajeja, koska kasvit joutuvat pienessä kilpailutilanteessa tsemppaamaan itseään toisiaan vastaan. Ideaatitilanteessa juoru alkaa kasvaa kauniisti alaspäin, herne kiipeilee ja rönsylilja runsastuu ja pöyhistyy - puhdistaen samalla ilmaa. Jos joku kasveista ei menesty vesiviljelyn / taidemuseon kasvatusolosuhteissa, toinen ottaa sen tilan.

Punalehti ja muut taimet innokkaina - joko päästään taidemuseolle?

Siemen- ja pistokaslisäyksessä sai olla kieli keskellä suuta: tarpeeksi ajoissa, että kasvit ehtivät kunnolla juurtua. Ei kuitenkaan liian aikaisin, ettei siirto kasvihuoneolosuhteista viileän ikkunan kupeeseen taidemuseolle olisi liian kova stressi. Yläkuvassa vasemmalla näkyykin typistetty rönsylilja: paukut on aluksi laitettava juurtumiseen, sitten vasta lehtien pörhistämiseen.

Kirsi tekemässä "täydentävää" pistokaslisäystä.

Mutta se tekniikka! Ollaan pelattu sekä vesi- että ilmapumppujen kanssa ja prosessi jatkuu. Ajatuksena on, että lannoitevesi kiertää pumpun avulla järjestelmässä. So simple! Mutta pumput ovat olleet aika oikullisia diivoja ja niiden kanssa hienosäätö jatkuu edelleen. Blogailen uudestaan, kun ollaan saatu luotua jämptit systeemit ja tehtyä kunnolliset ohjeet itse ikkunapuutarhaa rakentavalle. Valmiita järjestelmiähän on myynnissä, mutta mehän emme tyydy mihinkään helppoon :)

Liisa ja Outi asennushommissa.

Kaunis ikkunapuutarhamme on jo nyt, mutta kaunistuu kunhan saadaan kaikki "tornit" täyteen kasveja ja sivuillekin valaistus.

Windowfarm ja Outi valmiina lehdistötilaisuuteen.

Niin - kivoja uutisia blogia ajatellen. Saan blogiin täksi vuodeksi vierailevan kirjoittajan, ystäväni Kirsi Eskelisen. Hän aloittaa helmikuussa. Sen verran voin paljastaa, että villiyrttien ja luonnontuotteiden ystävät tulevat ilahtumaan! Tarkempi Kirsin  ja teemojen esittely helmikuussa, eli ihan pian.

Kevättä kohti!


***

Villiruokaa meillä ja muualla

Villiruoka on nykyään kaikkien ruuasta kiinnostuneiden huulilla. Villiruuasta keskustellaan ja Facebookissa vertaillaan marja- ja sienisaaliita. Mitä villiruoka oikeastaan tarkoittaa?

ELO on kesäkuussa 2009 perustettu yleishyödyllinen säätiö, jonka tarkoituksena on korkeatasoisen suomalaisen ruokakulttuurin edistäminen. "Säätiön toiminnan tavoitteena on, että suomalainen ruoka - ja siihen liittyvät perinteet ja kulttuuri - on kansainvälisestikin laadukas ja kiinnostava vuoteen 2017 mennessä." ELO-säätiön määritelmän mukaan villiruoka on marjoja, sieniä, riistaa, poroa, villikalaa, -vihanneksia ja -yrttejä.

Villiruoka saadaan siis suoraan villistä luonnosta. Maailmanlaajuisesti ainoastaan Pohjoismaissa on yhtä laajat jokamiehenoikeudet kuin meillä Suomessa. Tästä etuoikeudesta kannattaa olla ylpeä ja ottaa suomalaisen metsän antimista ilo irti!

Villiruoka yllätti matkailijan

Olen törmännyt myös ulkomaan reissuilla paikalliseen villiruokaan hauskalla tavalla. Kreikassa Naxoksen saarella muutamia vuosia sitten kuljimme usein pientä hiekkatietä pitkin hotellilta rannalle. Ohitimme säännöllisesti yhden kasvin, joka näytti minusta etäisesti tutulle.

Yhtenä päivänä rohkaistun lähemmäksi ja huomasin, että kasvista oli selvästikin kerätty lehtiä. Lähempänä tajusin mikä kasvi on kyseessä ja maistaminen varmisti asian.

Tilli! Olin siis törmännyt, hmm - villitilliin?

Villitilli Kreikassa, Naxoksen saarella.

Kyllä! Tilli kasvaa Välimeren alueella luonnonvaraisena. Wikipedia kertoo, että tieteellisen nimensä (Anethum) on tilli saanut siitä, että se kasvaa varsin nopeasti, sillä kreikkalaiset sanat ano theo tarkoittavat "ylös juoksen". Jo roomalaisten gladiaattorien on kerrottu syöneen ”Anethum”-nimistä yrttiä, jonka sanottiin lisäävän heidän voimiaan. Kappas, uutta tietoa tuikitavallisesta tillistä!

Kreikan kielestä on kotoisin myös sana horta, jonka merkitys on villiä vihreää - samasta sanasta on johdettu myös hortonomi. Horta saattaa hyvinkin löytyä Kreikassa maalaisravintolan alkupala- tai salaattilistalta - jos törmäät siihen, kokeile rohkeasti! Suomalaisittain villiyrttien keruuta voi monestakin syystä kutsua hortoiluksi :)

Kävin Kroatiassa lomareissulla viime viikolla. Splitissä teiden pientareet ja niityt olivat pullollaan villitilliä ja lähes kaikkialla erotin jo kaukaa että lehdet oli kerätty - jopa kaikkein vilkkaimpien teiden varsilta. Samalla alueella ihmiset asustivat ja kasvattivat puutarhoissaan toki myös hedelmiä, tomaatteja jne. Niin, missäpä muuallakaan?

Tämä yksilö kasvoi puutarhassa, kokoa oli kolmatta metriä.

Kyllä, tillihän se siinä.

Villitilliä kasvoi kaikkialla teiden varsilla.

Kasvoi siellä Kroatiassa toki paljon muutakin kuin tilliä! Hedelmäsesonki oli parhaimmillaan ja nautin mm. luumuista, persikoista, jättimäisistä vesimeloneista ja uskomattoman pehmeistä ja makeista viikunoista. Koen vain jotenkin lumoavana sen, miten tietty kasvi on meillä vaalittu, perinteinen viljelykasvi ja jossain muualla omapäinen luonnonlaji. Maailman - ja luonnon - monimuotoisuutta parhaimmillaan!


Oulussa järjestetään syyskuussa Pohjoiset arktiset maut - Northern Arctic Flavours -seminaari.  Seminaaripäivien teemoina ovat Pohjoista ruokaa ja matkailua 3.9. keskiviikkona ja Aitoja makuja läheltä ja luonnosta 4.9. torstaina. Seminaari järjestetään Pohton alueella ja alueella on molempina seminaaripäivinä myös tuottajatori.

Suomessa Ravintola Juuri käyttää villiruokaa monipuolisesti ja enakkoluulottomasti ja odotankin innolla torstain puheenvuoroa "Puhtaiden ja paikallisten raaka-aineiden merkitys ravintoloille", jonka käyttää Ravintola Juuren ravintoloitsija Ilja Björs.

Seminaariin ilmoittautuminen on nyt käynnissä. Seminaari on maksuton ja kaikille avoin.

Toivottavasti tapaamme antoisien keskustelujen ja paikallisten herkkujen äärellä!

Villiyrttien keruukalenteri

Ehkä erityisesti täällä pohjoisessa mielletään, että villiyrtit ja villivihannekset ovat alkukesän juttu. Myönnetään, moiseen ajatukseen olen sortunut itsekin! Luonnossa on kuitenkin paljon keruutuotteita, joita voi kerätä myös alkukesän jälkeen, aina myöhäiseen syksyyn saakka.


Nokkosen lehdet ja siemenet

Nokkonen on siitä hieno kasvi, että ravintopitoisuudellaan se päihittää muut kasvit mennen tullen. Lisäksi nokkosesta voi kerätä satoa useampaan kertaan kesän aikana: niitä kasvusto, kohta saat jälleen tuoreita lehtiä popsittavaksi. 

Muistathan nokkosen kohdalla välttää kaikista ravinteikkaimpia paikkoja kuten lantakasoja. Nokkonen kerää ravinteikkailla paikoilla itseensä nitraattia joka on ihmisen elimistölle haitallista.

Nokkosesta voi hyödyntää lehtien lisäksi myös siemenet joko tuoreeltaan tai kuivattaa ne ja nauttia läpi talven esimerkiksi aamujugurtin päällä.

Nokkosen kukat nuppuvaiheessa, siemensatoa odotellessa!

Mesiangervon kukat ja lehdet

Mesiangervo on luonnon särkylääke - se sisältää kolmea erilaista salisyylia. Ensimmäisenä maailmassa juuri mesiangervosta eristettiin salisyylihappo, josta myöhemmin kehitettiin kaikkien tuntema lääke aspiriini. Mesiangervon lehtiä voi käyttää tuoreeltaan ja kuivattuna teeaineksiksi. Rohdosvaikutuksen takia mesiangervoteetä ei kuitenkaan suositella päivittäiseen käyttöön. Mesiangervon lehdistä voi tehdä myös jalkakylpyjä. Lisää sekaan merisuolaa, vaikkapa ruusun lehtiä ja nauti elämästä!

Mesiangervon kukinta kruunaa maalaismaiseman.

Mesiangervon kukissa on kuivattuna ainutlaatuisen hieno aromi, joka muistuttaa vaniljaista paahdettua mantelia. Olen kerran päässyt maistamaan kuivakakkua, joka oli maustettu kuivatulla mesiangervon kukkajauheella. Kerää siis kukkia puhtailta paikoilta, kuivata - ja yllätä ystävät kahvipöydässä. Testaa kukkajauhetta myös panna cottaan vaniljan sijasta.


Puna- ja valkopila

Apiloita kasvaa Suomessa useampaa lajia sekä luonnonvaraisena että rehukasvina. Tutuimpia ja yleisimpiä ovat puna- ja valkoapila, joiden kukkia voi kuivattaa teeksi tai käyttää tuoreena salaattiin ja kattauksissa koristeluun. Myös lehdet ovat maultaan mietoja ja erinomaista salaattiainesta. Muista bongata myös neliapiloita!

Puna-apila.

Valkoapilan kukat voivat myös punertaa hieman. Kauniita!

Löytöjä puutarhasta

Puutarhastakin löytyy paljon popsittavaa, esimerkiksi monelle kiusallisen tuttu maahumala yllättää raikkaalla maullaan. Voit käyttää lehtiä ja kukkia esimerkiksi salaattiin ja koristella niillä annoksia. Jos pidät mintusta, tykkäät varmaan maahumalastakin.

Maahumala lähipotretissa.

Pensas- ja köynnöskrassin koko kasvi on syötävä, krassissa on kauniit koristeluun sopivat kukat, pippurisen makuiset lehdet ja siemenet, joista voit tehdä kapristen tyyppistä säilykettä.

Komea krassikasvusto muutaman vuoden takaa Tallinnasta.

Mitä muuta voi kerätä?

Luonnossa ja puutarhassa on todella monenlaista kerättävää. Kertaathan jokamiehenoikeudet kun lähdet keruupuuhiin omaa pihaa kauemmaksi. Villiyrttien keruukalenteri löytyy esimerkiksi Kuu yrttitarhassa -blogin sivuilta.

Muistathan aina tunnistamisen tärkeyden: jollet tunnista lajia sadan prosentin varmuudella, älä käytä ollenkaan.

Aurinkoista ja iloista sydänkesää!


***