Keruutuotteiden vuodenkiertokalenteri – nokkonen

Teksti Kirsi Eskelinen, kuvitus Laura Lehtola


Nokkonen lienee tunnetuin ja laajimmin käytetty villiyrttimme. Lisäksi sen keruukausi kestää käytännössä koko kesän. Tuttuudestaan ja yleisyydestään huolimatta nokkonen ansaitsee esittelynsä, sillä siinä on uusia ulottuvuuksia keruukonkarillekin.

Nokkonen on eräs parhaista superfoodeistamme, onhan siinä esimerkiksi rautaa, kalsiumia ja proteiiniakin moninkertaisesti verrattuna samantyyppisiin viljeltyihin kasveihin kuten pinaattiin.

Paras aika nokkosen keruuseen on kevät ja alkukesä ennen kukintaa. Jos verso on vielä pieni, voi sen kerätä kokonaan (toki juuret maahan jättäen:) ja hieman korkeammaksi ehtineestä varresta napsaistaan verson kärki ja muutama ylin lehti. Lehtiä ei siis tarvitse erikseen nyppiä verson kärjestä, vaan koko paketti on syötävää. Mikäli nokkosta niittää, tulee siihen tuore kasvusto myöhemmin kesällä. Katkaistun verson tilallekin nokkonen kasvattaa lehtihangoista parikin uutta latvaa, joita voi kerätä myöhemmin kesällä. Jopa heinäkuussa puskee uutta nokkoskasvustoa uusiin paikkoihin, joten tarkka kulkija löytää kerättävää silloinkin. Kesän loppupuolella ja syksyllä voi taas kerätä nokkosen siemeniä, joissa on hyvä ravintoarvo ja joita voi sekoittaa esimerkiksi puuroihin. Itse olen kerännyt loppukesästäkin siementen mukana verson latvan lehtineen, jolloin siemenet voi käyttää samalla kuin lehdetkin, vaikkapa lämpimissä ruuissa.

Nokkosta kasvaa monenlaisissa paikoissa. Metsänreunat ja -aukiot, pellonlaidat, niityt ja kotipihat ovat helppoja paikkoja löytää polttavaa kaveria. Vältettäviä keruupaikkoja ovat kompostit sekä lantaloiden ja ulkohuussien laitamat, sillä nokkonen kerää itseensä helposti nitraattia. Myös keinolannoitettuja paikkoja tulee välttää. Onneksi nokkonen on niin yleinen, etttä sopivia keruupaikkoja löytyy kyllä helposti.

Nokkosta voi käyttää lähestulkoon kaikenlaisiin ruokiin. Tunnetuin nokkosruoka lienee nokkosletut. Lämpimistä ruuista nokkosta voi lisäksi käyttää keittoihin, muhennoksiin, kastikkeisiin ja laatikoihin sekä vaikkapa pasteijojen täytteeksi tai leipätaikinoihin. Nokkosesta voi helposti tehdä herkullisia sipsejä yksinkertaisesti rasvassa pannulla paistamalla, valuttamalla paperin päällä liika rasva pois ja lisäämällä suolaa. Samoja sipsejä voi tehdä makeana versiona sokerin kanssa! Jälkiruokiin ja välipaloihin nokkonen taipuu vihersmoothien muodossa.

Nokkoselle käyvät kaikki villivihannesten säilömistavat eli kuivaus, pakastus sekä tuoreena että ryöpättynä sekä hapattaminen esimerkiksi muiden villivihannesten kaverina. (Hapattamisesta lisää vuodenkiertokalenterissa myöhemmin!). Kuivaus ei vie poltinkarvoja, joten kuivattu nokkonen täytyy käyttöä varten ryöpätä eli kiehauttaa hieman. Smoothieisiin sekä yrttipestoon voi nokkosta laittaa suoraan niin kuivattuna kuin tuoreenakin, sillä nesteen kera käsittely vie polttavuuden. Pelkkä huuhtaisu ei tähän kuitenkaan riitä, eli ihan omassa muodossaan ei nokkosta voi tuoreena nautiskella.


VILLIYRTTIPESTO

n. 1 l villivihanneksia (nokkonen, horsma, vuohenputki, poimulehti... )
muutama valkosipulinkynsi
loraus kylmäpuristettua rypsi- tai muuta öljyä (ainakin sen verran kuin sauvasekoitin vaatii yrttien soseuttamiseen)
suolaa
mustapippuria
n. 1 dl auringonkukansiemeniä (/manteleita/pähkinöitä)

Paahda auringonkukansiemenet kevyesti pannulla. Laita kaikki ainekset kulhoon ja sekoita sauvasekoittimella tasaiseksi tahnaksi. Voit vaihdella villiyrttien määrää sesongin mukaan ja pelkästään nokkosestakin saa oivan peston!


Herkuttelemisiin!

Kirsi

Villiruokaa meillä ja muualla

Villiruoka on nykyään kaikkien ruuasta kiinnostuneiden huulilla. Villiruuasta keskustellaan ja Facebookissa vertaillaan marja- ja sienisaaliita. Mitä villiruoka oikeastaan tarkoittaa?

ELO on kesäkuussa 2009 perustettu yleishyödyllinen säätiö, jonka tarkoituksena on korkeatasoisen suomalaisen ruokakulttuurin edistäminen. "Säätiön toiminnan tavoitteena on, että suomalainen ruoka - ja siihen liittyvät perinteet ja kulttuuri - on kansainvälisestikin laadukas ja kiinnostava vuoteen 2017 mennessä." ELO-säätiön määritelmän mukaan villiruoka on marjoja, sieniä, riistaa, poroa, villikalaa, -vihanneksia ja -yrttejä.

Villiruoka saadaan siis suoraan villistä luonnosta. Maailmanlaajuisesti ainoastaan Pohjoismaissa on yhtä laajat jokamiehenoikeudet kuin meillä Suomessa. Tästä etuoikeudesta kannattaa olla ylpeä ja ottaa suomalaisen metsän antimista ilo irti!

Villiruoka yllätti matkailijan

Olen törmännyt myös ulkomaan reissuilla paikalliseen villiruokaan hauskalla tavalla. Kreikassa Naxoksen saarella muutamia vuosia sitten kuljimme usein pientä hiekkatietä pitkin hotellilta rannalle. Ohitimme säännöllisesti yhden kasvin, joka näytti minusta etäisesti tutulle.

Yhtenä päivänä rohkaistun lähemmäksi ja huomasin, että kasvista oli selvästikin kerätty lehtiä. Lähempänä tajusin mikä kasvi on kyseessä ja maistaminen varmisti asian.

Tilli! Olin siis törmännyt, hmm - villitilliin?

Villitilli Kreikassa, Naxoksen saarella.

Kyllä! Tilli kasvaa Välimeren alueella luonnonvaraisena. Wikipedia kertoo, että tieteellisen nimensä (Anethum) on tilli saanut siitä, että se kasvaa varsin nopeasti, sillä kreikkalaiset sanat ano theo tarkoittavat "ylös juoksen". Jo roomalaisten gladiaattorien on kerrottu syöneen ”Anethum”-nimistä yrttiä, jonka sanottiin lisäävän heidän voimiaan. Kappas, uutta tietoa tuikitavallisesta tillistä!

Kreikan kielestä on kotoisin myös sana horta, jonka merkitys on villiä vihreää - samasta sanasta on johdettu myös hortonomi. Horta saattaa hyvinkin löytyä Kreikassa maalaisravintolan alkupala- tai salaattilistalta - jos törmäät siihen, kokeile rohkeasti! Suomalaisittain villiyrttien keruuta voi monestakin syystä kutsua hortoiluksi :)

Kävin Kroatiassa lomareissulla viime viikolla. Splitissä teiden pientareet ja niityt olivat pullollaan villitilliä ja lähes kaikkialla erotin jo kaukaa että lehdet oli kerätty - jopa kaikkein vilkkaimpien teiden varsilta. Samalla alueella ihmiset asustivat ja kasvattivat puutarhoissaan toki myös hedelmiä, tomaatteja jne. Niin, missäpä muuallakaan?

Tämä yksilö kasvoi puutarhassa, kokoa oli kolmatta metriä.

Kyllä, tillihän se siinä.

Villitilliä kasvoi kaikkialla teiden varsilla.

Kasvoi siellä Kroatiassa toki paljon muutakin kuin tilliä! Hedelmäsesonki oli parhaimmillaan ja nautin mm. luumuista, persikoista, jättimäisistä vesimeloneista ja uskomattoman pehmeistä ja makeista viikunoista. Koen vain jotenkin lumoavana sen, miten tietty kasvi on meillä vaalittu, perinteinen viljelykasvi ja jossain muualla omapäinen luonnonlaji. Maailman - ja luonnon - monimuotoisuutta parhaimmillaan!


Oulussa järjestetään syyskuussa Pohjoiset arktiset maut - Northern Arctic Flavours -seminaari.  Seminaaripäivien teemoina ovat Pohjoista ruokaa ja matkailua 3.9. keskiviikkona ja Aitoja makuja läheltä ja luonnosta 4.9. torstaina. Seminaari järjestetään Pohton alueella ja alueella on molempina seminaaripäivinä myös tuottajatori.

Suomessa Ravintola Juuri käyttää villiruokaa monipuolisesti ja enakkoluulottomasti ja odotankin innolla torstain puheenvuoroa "Puhtaiden ja paikallisten raaka-aineiden merkitys ravintoloille", jonka käyttää Ravintola Juuren ravintoloitsija Ilja Björs.

Seminaariin ilmoittautuminen on nyt käynnissä. Seminaari on maksuton ja kaikille avoin.

Toivottavasti tapaamme antoisien keskustelujen ja paikallisten herkkujen äärellä!