Kävin viime viikolla Helsingissä ja pääsin
ihastelemaan puistojen
runsaita vuohenputkikasvustoja. Vuohenputki on lehtokasvi, joka on
saanut topakan
jalansijan myös monissa varjoisissa, rehevissä puutarhoissa.
Helsinkiläinen ystäväni totesikin että hänen pihallaan vuohenputki on
kaikista haastavin rikkakasvi. Pohjoiseen vuohenputki on levinnyt hieman leppoisammin.
 |
| Vuohenputkikasvusto Helsingissä, Herttoniemessä. |
Vuohenputki on yhtäältä rikkakasvi - mutta toisaalta myös herkullinen
villivihannes.
Siitä voi valmistaa esimerkiksi salaatteja ja piirakoita, sitä voi
pyöräyttää kevyesti paistinpannulla lisukkeeksi tai lisätä munakkaisiin.
Lehtiä ja ohuita varsia
voi
kuivattaa viherrouheeksi tai –jauheeksi ja lisäillä talvella keittoihin
ja
sämpylöihin tuomaan puhtia. Muistathan kerätä vuohenputket ja muut
villivihannekset aina puhtailta alueilta, riittävän kaukaa teistä ja
teollisuuslaitoksista! Vältä myös lannoitettuja alueita.
Miten
vuohenputken tunnistaa?
Sarjakukkaisten heimon putkikasveissa on useita myrkyllisiä lajeja joista myrkkykatko, myrkkykeiso ja hukanputki kannattaa noteerata jo senkin takia, että monesti lajit kasvavat keskenään sekaisin esim. rannoilla. Vuohenputki muistuttaa kuitenkin eniten yleisenä kasvavaa vaaratonta karhunputkea. Erona vuohenputken laajoihin kasvustoihin karhunputki kasvaa yksittäin, on kookkaampi ja lehdet ovat monilehdykkäisemmät.
Kasvien ja sienten opettelussa nyrkkisääntö numero yksi: jos et varmasti tunnista lajia – älä kerää ja käytä sitä
ravinnoksi. Uusia kasveja ja sieniä on turvallisinta opetella luonnossa, konkarin opastuksella.
Vuohenputken lehdet ovat muodoltaan kolmiomaisia. Vuohenputken tunnistamisessa yksi tärkeä muistisääntö on kolme kertaa kolme. Mitä se tarkoittaa? Lehdet ovat kahteen kertaan kolmisormiset eli lehtilapa
jakautuu kolmeen lehtiruodilliseen osaan, joista kukin jakaantuu vielä
kolmeen epäsymmetriseen lehdykkään.
Täysin kehittyneessä lehdessä on siis yhdeksän lehdykkää. Suurin osa täysikasvuisista lehdistä noudattaakin sääntöä, mutta joissakin lehdissä lehdykät eivät ole kunnolla irti toisistaan. Lisää
tunnistamisesta Luontoportin sivuilla.
 |
| Kuvassa kolmion muotoinen vuohenputken lehti: ylhäällä kolme irrallista lehdykkää,
alhaalla epäsymmetriset, osittain toisissaan kiinni olevat lehdykät. Täysin muodostuneessa lehdessä on yhteensä yhdeksän pikkulehdykkää. |
Huomaathan, että vuohenputkista käytetään ainoastaan nuoret, kevään ensimmäiset tyvilehdet. Kookkaamman yksilön varsilehdet ovat erinäköiset, mikä pitää tunnistamisessa huomioida. Jos haluaa omalla pihallaan jatkaa vuohenputken satokautta, kasvuston voi niittää, jonka jälkeen vuohenputki tekee jälleen uutta satoa.
Herkuttelua
Tein vuohenputkesta salaattia. Harrastan
kokkausta näppituntumalla; tällä kertaa salaattiin tuli pari isoa
kourallista nuoria, suppuisia vuohenputken lehtiä, pari pikkutomaattia,
pieni kourallinen pähkinöitä ja puolenkymmentä kunnon nokaretta
aurajuustoa. Sekaan
ripottelin
muutamia pihlajan silmuja antamaan karvasmantelimaista makua.
Jokamiehenoikeuksilla
pihlajan silmuja ei saa kerätä, mutta napsinkin pihlajan
silmuja
maistiaisiksi oman pihan pihlajasta. Karvasmantelimainen maku on
pihlajan silmuissa vain hetken aikaa - kun silmut aukeavat pieniksi
lehdiksi, maku häviää.
Vinkki!
Jos kaipaat totuttelua villivihannesten makuun, aloita salaattien teko
käyttämällä pohjalla perussalaatteja ja lisää osa villivihanneksia, esim. vuohenputkia, horsman versoja ja voikukan lehtiä ja nuppuja.
 |
Herkullisimmillaan vuohenputken lehti on hieman suppuisena, kiiltävänä.
|
 |
| Illan salaatti. Kastikkeeksi hieman oliiviöljyä ja päälle suolaa ja pippuria. |
Termeistä: vuohenputki on selkeästi monikäyttöinen
ja ruokaisa eli siksi olen käyttänyt termiä villivihannes. Puolestaan
pihlajan silmu tai esimerkiksi siankärsämön lehti on enempi
maustetyyppisesti käytettävä villiyrtti. Kumpaakin termiä käytetään,
lisäksi puhutaan luonnonyrteistä ja hortasta. Horta on kreikkaa ja tarkoittaa villiä, kasviperäistä syötävää.
Jokamiehenoikeudet kannattaa kerrata!
Tosiaan, villiyrttejä
ja villivihanneksia kerätessä on hyvä kerrata jokamiehenoikeudet, niistä löytyy tietoa Ympäristöhallinnon verkkopalvelusta. Perusteellisempi
opas jokamiehenoikeuksista löytyy täältä Ympäristöministeriön sivuilta.
Jokamiehenoikeuksissa
sanotaan
että rauhoittamattomia kukkia saa kerätä sieltä, missä liikkuminenkin
on sallittua. Mitään puun osia ei saa kerätä ilman
maanomistajan lupaa. Eli vuohenputken lehtiä, jotka vertautuvat kukkiin -
saa kerätä jokamiehenoikeudella,
mutta pihlajan silmuja jotka ovat osa puuta - ei saa kerätä.
***
Oliko se vuohenputki uhka vai mahdollisuus? No, pedantti puutarhuri
saattaa kauhistua vuohenputken ilmaantumisesta - varmin tapa hävittää se
on totaalinen multien vaihtaminen. Mutta romantikon tai herkuttelijan
puutarhassa sille löytynee joku nurkka, jossa se saa villinä rehottaa ja
tuottaa satoa. Nautitaan keväisestä luonnosta!
***