Näytetään tekstit, joissa on tunniste sienet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sienet. Näytä kaikki tekstit

maanantai 1. syyskuuta 2014

Kuuletko metsän kutsun?

Syksy on monilla kiireistä aikaa. Koulut ja työt alkavat, kasvimaalta korjataan satoa ja kaiken kukkuraksi syksyllä kuuluisi aloittaa jokin uusi harrastus. Yleensä metsässä rauhoittuu arjen tohinalta, mutta nyt esimerkiksi Facebook vilisee varsin levottomia päivityksiä...

"Illemmalla oli pakko mennä uudestaan!"
"Keruuastiana toimi pyykkikori!"
"Tarvitsen kohta ammattiapua tähän tattismiin!"


Kyllä - nyt puhutaan ennätyksellisen hyvästä sienivuodesta. Hellekausi lämmitti maan ja sadejakso nosti sienet esiin. Lähiviikoiksi on luvattu kohtuullista lämpöä ja viileitä öitä, eli sienikelit vaikuttavat edelleenkin lupaaville. Vuodet eivät ole veljeksiä, takana on muutama heikompi sienivuosi, joten tämä sienisato on kyllä odotettu.

Olen viimein päässyt työkiireiden ja flunssan jälkeen kunnolla metsään. Enteitä oli jo, kun lähimetsässä, nuoressa koivikossa, möllötti kymmenkunta valtavaa punikkitattia. Tuolla alueella en ole aiempina vuosina havainnut sienen sientä, joten aavistelin että metsissä mahtaa nyt toden teolla tapahtua...



Keruuretki suuntautui kuusivaltaiseen sekametsään.


Mikäs siellä häämöttää? Lampaankääpäkö, vai..?


Vaaleaorakas! Orakkailla on hauraat piikit, lampaankäävällä ohut pillikerros.

Herkkutatteja!


Herkkutatin jalassa on vaalea verkkokuvio, pillistö kellertyy vanhemmiten.


Maasta se pienikin ponnistaa.



Myös puolukkasato näyttää lupaavalle.





Aina ei tarvitse lähteä edes metsään asti. Kävin eilen kävelyllä lähialueella ja silmäkulmassani vilahti jotain kiinnostavaa. Kyseessä oli pellon ja metsän välinen ojanpiennar sekä kivikkoalue.



Hmm?


 
Kyllä!



 
Vanhan herkkutatin pillistön voi halutessaan poistaa, lakki oli putipuhdas.


Herkkutattien juhlaa!


Syksy oli aikoinaan minulle hieman melankolista aikaa, koska olen niin vannoutunut kevätihminen. Sienestys on kuitenkin pikkuhiljaa muuttanut suhtautumistani syksyyn. Syksyhän on ihmeellisen värikästä löytöretkien ja yllätysten aikaa. Sienestyksessä hauskinta on juuri se, ettei koskaan tiedä mitä löytyy.


Mars metsään - uskon että yllätyt iloisesti!

***

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Sienet saattavat yllättää!

Oletko kotoisin marjastaja- tai sienestäjäperheestä? Jos olet, todennäköisesti marjastat ja sienestät itsekin. Rakastan sekä marjoja että sieniä, mutta olen selkeästi enemmän sienestäjätyyppiä. Sienestyksessä kiehtovat sienisadon yllätyksellisyys, lajien runsaus ja vaihtelevat maastot.

Tänäkin vuonna sienet ovat jo ehtineet yllättää. Kesäkuun lopussa tehtiin runsaasti sienihavaintoja, mutta nyt kuumuus on Oulun alueella kuivattanut sienimaastot. Tutkailin tuossa pitemmän ajan sääennusteita ja vaikuttaa, että ensi viikolla palataan maltillisempiin lukemiin ja sateitakin on odotettavissa. Sienet saattavat reagoida nopeastikin, joten kannattaa pitää silmät auki: kun nurmikoille ja ojan pientareille alkaa ilmaantua lakkipäitä, myös metsissä tapahtuu!

Sulatin muutama viikko sitten pakastimet ja pahnan pohjimmaisena törmäsin muutamaan pikkupussiin pakastettuja haapa- ja kangasrouskuja. Kappas! Luulin että sienet olivat jo päässeet loppumaan. Hmm, voisin tehdä rouskuista aterian..

***

En ehtinyt eilen kuin suunnitteluasteelle, kun kesälomaillut ja kotipuoleen palannut ystävä otti yhteyttä ja ehdotti porukan tapaamista hänen luonaan. Ohjelmassa olisi kuulumisten vaihtoa ja tuomisia Savon sydämestä, mm. metsän antimia.

Iloinen yllätys! Pääsinkin perkaamaan kantarelleja eli keltavahveroita. Sieni levittäytyy koko ajan pohjoisemmaksi  mutta on yleisempi Etelä- ja Keski-Suomessa. Aloittelijalle kantarelli on erinomainen sieni käytettäväksi, sillä se on helppo tunnistaa, kerätä ja vaivaton laittaa ruuaksi.



Kantarelleja.


Kun kantarelleja puhdistetaan, apuna voi käyttää sutia ja veistä. Sudilla puhdistetaan enimmät roskat lakista ja veitsellä rapsutetaan puhtaaksi / tarvittaessa katkaistaan multainen jalan kärki. Kuten suppilovahverotkin, kantarellit revitään halutun kokoisiksi paloiksi. Säilöttäessä paras tapa on kypsentää sienet omassa liemessään ja pakastaa.



Kantarellit revitään ennen paistamista.


Joskus yksinkertainen on kaunista. Tällä kertaa nautimme kantarellit paistettuina leivän päällä, runsaan salaatin kera. Jälkiruuaksi nautimme mustikoita. Ne olivat laadultaan erinomaisia, suuria ja maukkaita. Nautimme mustikat jälkiruuaksi laseista vaniljakastikkeen kera.







Suomi on saanut vettä varsin epätasaisesti, ja vaikka Oulun alueella metsät ovatkin kuivia, etelämpänä sieniä jo piisaa. Ajatus! Kantarelli on maukas, helppo käsitellä ja sen koostumus miellyttää useimpia. Kantarelli taipuu mainiosti piirakoihin, muhennoksiin, munakkaisiin ja ohjeista ei ole pulaa. Kaikilla perheillä ei ole sienestyksen eikä sienien käytön perinnettä - ei ole häpeä aloittaa ostosienillä ja totutella sienten käyttöön ja makumaailmaan.

Mansikan ostoon voisi siis ihan hyvin yhdistää kantarellien oston, siellä missä niitä tarjolla on. Kun kiinnostus vahvistuu, voi kokeneen ystävän kanssa lähteä sieniretkelle ja alkaa opetella lajeja, muutama laji kerrallaan.

Sienikausi on tuloillaan, mutta juuri nyt pitää Oulun alueella malttaa vielä hetki. Rouskut ovat kuitenkin nyt sulamassa, ja niiden lisäksi kuivakaapissa on vielä pikkusatsi kuivattua mustatorvisientä. Teen sienistä maistuvan muhennoksen lounaaksi uusien perunoiden kanssa. Itse käytän muhennokseen sienten lisäksi vain sipulia, ruokakermaa, suolaa ja pippuria. Tuhdimpaan ja paksumpaan koostumukseen Koskenlaskijan sulatejuustot toimivat erinomaisesti - ja kyllä sienet kestävät myös ripauksen yrttejä, ehkä hyppysellisen paprikaa?

***

Niin, horsmiakin löytyy vielä hienosti! Monet ystävät ovat innostuneet tekemään horsmankukkajuomaa ja sen maku on ollut todella pidetty, myös lasten keskuudessa. Itsekin tein toisen satsin pelkästään valkoiseen sokeriin. Värihän on todella upea ja ajatella - suoraan luonnosta! Ohje löytyy täältä.



Juhlien teemaksi pinkki?



Kappale kauneinta Suomea.


Onnistuneita keruuretkiä!

***