Matkalla sielunmaisemassa

Havahduin tässä, että porukka talvilomaili Facebookin perusteella mm. Kanarialla ja Balilla. Lisäksi aamutelkun toimittaja paljasti hänen sielunmaisemansa olevan sademetsä, vaikka siitä ei ollutkaan kovin monta vuotta, kun hän vieraili tropiikissa ensimmäistä kertaa. Minäkin pidän Ranskasta ja kaipailen sinne säännöllisesti. En osaa sanoa onko esim. Normandia tai Riviera omaa sielunmaisemaa, vai enemmän kaukokaipuuta, muistoja ja nostalgiaa. Hmm.

Mikäpä se on omin sielunmaisema? Lakeus ja pellot on ensimmäinen ajatus, tietenkin. Erityisesti minua kiinnostava elementti maisemassa on kasvit, joista olen kiinnostunut jo lapsena. Eilen kävelin keskustaan rauhallisesti junaradan vartta kulkevaa metsäpolkua pitkin. Reitillä oli kiireettömälle kulkijalle paljon nähtävää; asetuin lapsen kaltaisen löytöretkeilijän rooliin.

Intiaanit punoivat lapsilleen taidokkaita unisieppareita, jotka pysäyttävät pahat unet verkkoonsa. Metsässä liikkuminen rauhoittaa ja parantaa tulevan yön unen laatua. Metsä, luonto ja liike voisi olla luontainen unisieppari.

Elämässä pitää olla yllätyksiä. Harmaan päivän keskellä on ilo kohdata korallikanukka, joka on varmasti puutarhakarkulainen, mutta myös hauska yllätys reitillä. Jää sellainen olo, ettei se häiritse kenenkään eloa olemassaolollaan. Päinvastoin, piristää!

Sanotaan, ettei näe metsää puilta. Siitä sanonnasta on nyt uusi muoto... Kaveri raportoi, että oli löytänyt metsästä majoja. Ihmettelin hieman, koska en ollut törmännyt yhteenkään, vaikka olen liikkunut jonkin verran samaisessa metsässä. No, kävi ilmi, etten ollut nähnyt majaa puilta. Kookas majakyhäelmä paljastui, kun tarkkailin luontoa kiireettömästi. Huomioni oli tähän saakka suuntautunut kahteen suureen mäntyyn, jotka kasvavat rinnakkain. Majaan pitää tehdä keväällä tarkempi tutkimusmatka naapurin jengin kanssa: olisiko siinä kunnostamisprojektin paikka?

Koivut, teidän kaikki kauneutenne. Muistelen lukeneeni jostain, että vanhalla kansalla oli koivujen erilaisille värimuodoille omia nimiään, sanojaan. Aika ihana ajatus ja tottahan se on - rungot ovat joskus hohtavan valkoisia, toisinaan tummanpuhuvia ja kaikkea siltä väliltä. Olisi kiva etsiä tietoa ja tutkia, miten paljon erilaisia koivuja vaikkapa Oulun alueelta löytyy.

 Inspiroivaa löytöretkeä tähän päivään!

Mahlan keruu, osa 2

Teksti Kirsi Eskelinen, kuvitus Laura Lehtola

Keruutuotteiden vuodenkiertokalenteri, mahlan keruu 


Blogisarjan viime osassa kerrottiin mahlanvalutusvälineistä. Nyt alkavat Oulun korkeuksilla olla hetket, kun mahla alkaa virrata: on aika aloittaa itse valutus!

Mahlanvalutukseen on hyvä valita kookas, vähintään 20 cm läpimitaltaan oleva, vankkahaarainen ja tuuhealatvuksinen koivu. Koivun sijainti vaikuttaa mahlan makeuteen ja onpa puuyksilöilläkin eroja. Vanhan kansan mukaan kuivalla kankaalla tai mäellä sijaitsevan koivun mahla on makeampaa, kun taas vetisemmillä mailla mahlakin on vetisempää.

Valutus aloitetaan varaamalla valutusastia ja letku valmiiksi ja valitsemalla reiän paikaksi puun varjoinen puoli, eli mieluiten pohjoispuoli. Reikä tehdään puuhun melko alas (esim. puolen metrin korkeudelle maasta), mutta kuitenkin niin, että valutusastia ja letku mahtuvat alle ja virtaus on koko matkalta "alamäkeen" jottei mahla jää seisomaan letkuun. Tässä vaiheessa letkua voi tarvittaessa vielä lyhentää.

Reikä tehdään puuhun esimerkiksi akkuporakoneella 3-4 sentin syvyyteen ja hieman yläviistoon, jotta mahla virtaa hyvin. Jos olet tehnyt reiän letkua varten sangon kanteen, on samanvahvuinen poranterä sopiva reiän tekoon puuhunkin. On parempi tehdä ensin mieluummin liian pieni reikä, sitä voi tarvittaessa suurentaa. Jos reikä on liian iso, ei letku pysy kunnolla ja mahlaa virtaa ohi puun rungolle. Jos lähellä sattuu olemaan lunta, voi sitä kasata valutusastian ympärille jotta mahla pysyy kylmänä. Itse olen myös kehitellyt sopivan levyn tms. avulla sankolle varjopaikan, koska etenkin toukokuun lämpiminä päivinä mahlan lämpötila nousee helposti liian suureksi.

Keruuastia tulee tyhjentää vähintään kerran vuorokaudessa, lämpimällä säällä useamminkin. Kun valunta on parhaimmillaan, voi hyvästä koivusta tulla päivässä yli ämpärillinenkin mahlaa! Hygienia on mahlankeruussa tärkeää ja mikäli jatkat valutusta useita päiviä, on keruuastia ja letku pestävä välillä. Olen havainnut hyväksi sen, että minulla on kaksi valutussettiä. Kun tyhjennän keruuastian, vaihdan saman tien uuden letkun ja astian tilalle, ja pesen vaihtovuorossa olevat. Jos mahlaa pääsee valumaan runsaasti puun rungolle, siihen tulee helpommin sienikasvustoa ja hyönteisetkin voivat kiinnostua makeasta nesteestä.

Valutuksen lopettamisesta on monia mielipiteitä; jotkut suosittelevat reiän tukkimista tuoreella puutapilla, jotkut mehiläisvahaa. Mikäli valutusta jatkaa lehtien puhkeamiseen asti, loppuu mahlantulo itsestään ja reikä "arpeutuu" luonnollisesti. Jos lopetat mahlankeruun silloin, kun mahla vielä virtaa, kannattaa reikä kuitenkin tukkia. Virtauksen loppuminen on joskus todella nopeaa; eräänä keväänä lehtien puhkeamisen aikaan koivu antoi vielä edellisenä päivänä lähes sankollisen mahlaa ja seuraavana päivänä virtaus loppui käytännössä täysin!


Mahlan käyttö ja säilyvyys

On sanottu, että mahla pilaantuu yhtä herkästi kuin maito, mutta mielestäni vielä nopeammin! Hyvänä nyrkkisääntönä voisi pitää, että se määrä mahlaa, minkä ehtii juoda parin vuorokauden sisällä tai antaa kavereille, kannattaa säilyttää jääkaapissa ja lopun voi pakastaa. Pilaantumisen voi helposti itse havaita ja arvioida; mahlan maku muuttuu aavistuksen "ällömakeaksi" ja väri muuttuu sameaksi ja rakenne hieman hiutaleiseksi. Tuore mahla on siis kirkasta ja raikkaan makeaa! Kun mahlan maun oppii tuntemaan, pilaantumisen kyllä huomaa ajoissa. Mahlaa voi hyvin sekoittaa esimerkiksi mehuun tai tehdä siitä muita juomasekoituksia, ja käyttää vaikkapa osana smoothieta. Mielikuvitus on rajana, mihin mahlaa haluaakaan käyttää, ja netistä ja kirjoista löytyy kokeilemisen arvoisia reseptejä. Pakastaessa mahlan maku säilyy hyvin ja mahla säilyy pakasteessa raikkaana useita kuukausia, jopa seuraavaan valutuskauteen asti. Mikä onkaan ihanampi saunajuoma talvella kuin juuri sulatettu mahla!

Muistutuksena vielä, että mahlanvalutus ei kuulu jokamiehenoikeuksiin ja siihen tarvitaan maanomistajan lupa! Siitä ei kuitenkaan maltillisesti tehtynä (eli ei yhtä reikää enempää kerrallaan yhteen puuhun) koidu puulle muuta haittaa kuin se, ettei koivu sovellu enää vaneripuuksi, sillä reiät toimivat värivikaa ja lahoa aiheuttaville mikrobeille reittinä puuhun.

Mahlan terveysvaikutukset ovat vielä osin tutkimaton ja selvittämätön aihe, vaikka sen sisältämistä kivennäis- ja hivenaineista tiedetäänkin. Vanha kansa käytti mahlaa kasvovetenä ja arveltiin sen auttavan pisamien poistoon. Sitä on myös käytetty lievittämään nivel- ja reumavaivoja. Maailmalla mahlaa käytetään muun muassa kehon puhdistamiseen kuona-aineista ja on jopa kokemuksia ja alustavia tutkimuksia mahlan auttamisesta siitepölyallergiaan.

Mainiota mahlankeruuaikaa!

Kirsi


Lähteet:

http://wikikko.info/wiki/Vuodenkiertokalenteri
http://www.kotus.fi
http://www.luontoyrittaja.fi
http://yle.fi/uutiset/koivun_mahla_auttaa_moneen_vaivaan/5065380