Luonto kertoo - kuuntelen

Kävimme ystävän kanssa kävelyllä meren läheisyydessä alueella, joka on käynyt niin rakkaaksi. Olen painanut kengänjälkeni ja kädenjälkeni maisemaan. Kauanko ihmisen juurtuminen uuteen paikkaan kestää? Aika kauan, sanoisin.

Lempioja!

Yksi kranssi oli lähtenyt liihottamaan tuulen mukana, laitoimme sen paremmin paikalleen. Fiilistelimme pajuruusuja, talventörröttäjiä ja talven korutonta kauneutta. Ystävä kertoi kukista, joita hän oli oppinut tuntemaan lapsena omassa pihapiirissään. Jännä, että melkein kaikki lapset tietävät (tiesivät?) että suolaheinää voi maistella.

Tämän kranssin teki ystäväni M.

Uudelle vuodelle oli kolme ajatusta, josta kaikki ovat lähteneet elämään omaa elämäänsä: tärkeimpinä rauhallisen ulkoilun ja kirjoittamisen lisääminen ja toimintojen juurruttaminen osaksi arkea ennen "vauhdikkaampien" aikojen tuloa. Olen kiitollinen.

Kuljeskelimme Äimäraution rannoilla ja poluilla. Jäälle ei vielä päässyt, myrskyt ovat myllänneet rantajäät. Aloin kuvata ojan pinnasta heijastuvia kuusen oksia, kun huomasin yhden heinänkorren törröttävän tiellä. Pyysin "assistenttia" poimimaan sen tieltä. Siitä kehkeytyikin hauska juttu. Mallailimme kortta kuuntelutorveksi ja kiinnitimme sen avulla huomiota luonnon yksityiskohtiin.

"Kuuntelen."

Hämmästyttävä harmaa sävy koivussa.

Luonto kyllä kertoo, kun on aikaa kuunnella. Ai mitä? No sehän riippuu ihmisestä, luonto kertoo eri ihmiselle eri asioita.

Joku kiinnittää huomionsa säähän, taivaan väriin.
Joku tuntee, kuinka liikunta herättelee kehoa.
Joku ihmettelee hiljaisuutta lähellä kaupungin melskeitä.
Joku ihastelee kasveja, metsää.

Jos tarpeeksi herkällä korvalla uskaltaa kuunnella, voi kuulla viestejä sisimmästään. Minulle sisimpäni on kertonut, että luontoon pitäisi päästä useammin, päivittäin. Viestit kannattaa ottaa tosissaan.

Mitä sinun sisimpäsi kertoo sinulle tänään?
Toivottavasti kuuntelet.

Ihanaa viikonloppua!

Matkalla sielunmaisemassa

Havahduin tässä, että porukka talvilomaili Facebookin perusteella mm. Kanarialla ja Balilla. Lisäksi aamutelkun toimittaja paljasti hänen sielunmaisemansa olevan sademetsä, vaikka siitä ei ollutkaan kovin monta vuotta, kun hän vieraili tropiikissa ensimmäistä kertaa. Minäkin pidän Ranskasta ja kaipailen sinne säännöllisesti. En osaa sanoa onko esim. Normandia tai Riviera omaa sielunmaisemaa, vai enemmän kaukokaipuuta, muistoja ja nostalgiaa. Hmm.

Mikäpä se on omin sielunmaisema? Lakeus ja pellot on ensimmäinen ajatus, tietenkin. Erityisesti minua kiinnostava elementti maisemassa on kasvit, joista olen kiinnostunut jo lapsena. Eilen kävelin keskustaan rauhallisesti junaradan vartta kulkevaa metsäpolkua pitkin. Reitillä oli kiireettömälle kulkijalle paljon nähtävää; asetuin lapsen kaltaisen löytöretkeilijän rooliin.

Intiaanit punoivat lapsilleen taidokkaita unisieppareita, jotka pysäyttävät pahat unet verkkoonsa. Metsässä liikkuminen rauhoittaa ja parantaa tulevan yön unen laatua. Metsä, luonto ja liike voisi olla luontainen unisieppari.

Elämässä pitää olla yllätyksiä. Harmaan päivän keskellä on ilo kohdata korallikanukka, joka on varmasti puutarhakarkulainen, mutta myös hauska yllätys reitillä. Jää sellainen olo, ettei se häiritse kenenkään eloa olemassaolollaan. Päinvastoin, piristää!

Sanotaan, ettei näe metsää puilta. Siitä sanonnasta on nyt uusi muoto... Kaveri raportoi, että oli löytänyt metsästä majoja. Ihmettelin hieman, koska en ollut törmännyt yhteenkään, vaikka olen liikkunut jonkin verran samaisessa metsässä. No, kävi ilmi, etten ollut nähnyt majaa puilta. Kookas majakyhäelmä paljastui, kun tarkkailin luontoa kiireettömästi. Huomioni oli tähän saakka suuntautunut kahteen suureen mäntyyn, jotka kasvavat rinnakkain. Majaan pitää tehdä keväällä tarkempi tutkimusmatka naapurin jengin kanssa: olisiko siinä kunnostamisprojektin paikka?

Koivut, teidän kaikki kauneutenne. Muistelen lukeneeni jostain, että vanhalla kansalla oli koivujen erilaisille värimuodoille omia nimiään, sanojaan. Aika ihana ajatus ja tottahan se on - rungot ovat joskus hohtavan valkoisia, toisinaan tummanpuhuvia ja kaikkea siltä väliltä. Olisi kiva etsiä tietoa ja tutkia, miten paljon erilaisia koivuja vaikkapa Oulun alueelta löytyy.

 Inspiroivaa löytöretkeä tähän päivään!