Kuinkas sitten kävikään?

Piipahdin illalla puutarhalla hankinnoilla. Viime viikkojen kiireiden takia osa kesäkurpitsoista odotti edelleen ostamistaan ja istutustaan. Lisäksi voisi tsekata kesäkukat...

Kesäkukkien kasvatus on ihanaa hommaa. Mutta myös niiden ostaminen on elämys, etenkin kun sen tekee asiansa osaavalla puutarhalla. Tasapainottelen siis joka kevät ja kesä tämän yhtälön kanssa, että jotain on kiva kasvatella itse, mutta pitää myös päästä ostelemaan. Monena vuonna olen hankkinut kesäkukat niin, että käyn useilla puutarhoilla. Saan nauttia eri puutarhojen tunnelmista ja valikoimasta. Kasvihuoneella käynti on väreine ja tuoksuineen aina elämys myös aisteille. 

Harvinaista kyllä, tällä kertaa päätin keskittää hankintoja ja maakunnassa käydessäni ostin melko satsin taimia Nivalasta, Siljamaan puutarhalta. Heillä on aivan upeat tomaatit ja yrttivalikoimakin kasvaa vuosi vuodelta. Kukat ovat tuuheat ja terveet, tasaisesti kastellut.

Tiedän, että moni haluaa ostaa kukkasensa markettireissun yhteydessä nopeasti, halvalla ja näppärästi - mutta kasvien laadussa todella on eroja. Oulussa suosikkipuutarhani on Yrjänäisen puutarha, jonka olemassaolosta moni ei edes tiedä. Lajikkeita löytyy joka lähtöön niin hempeämmän tyylin kuin dramaattisemmankin linjan ystävälle. Palvelua saa nopeasti ja se on asiantuntevaa.

Hempeään makuun, kerrottu petunia.

Dramaattinen musta petunia.

Värien juhlaa.

Myös Yrjänäisen yrttivalikoimat ovat erinomaiset.

Vaikka olin poikkeuksellisesti hankkinut melkein kaikki "tarvitsemani" kukat ja tomaatit Siljamaalta, kasvattanut jotain itse ja saanut jonkin verran taimia ystäviltä - kaihoisa katseeni pyyhki ympäri Yrjänäisen puutarhaa. Kaikki meni ihan hienosti siihen asti, kunnes astuin kakkoshuoneeseen. Sydämeni meinasi pysähtyä.

Maailman suurin ja kaunein verenpisara.

Kukat olivat nyrkinkokokoiset.

Mitäs nyt? Onko sille oikein paikkaakaan, ruukutkin alkavat olla jo lopussa. Multaakin pitäisi ostaa. Kesäkurpitsojahan tässä piti hankkia? Oijoi. Koitin kylmettää sydämeni ja kiertelin hetken toisaalla kasvihuoneessa, kunnes huomasin taas olevani ihastelemassa verenpisaraa... Upea.

Tovi siinä meni, mutta tämä kaunotar jäi puutarhalle. Miksi ihmeessä? Nuput ja kukat ovat niin raskaat, että lajike vaatii erittäin tuulensuojaisen paikan etteivät oksat katkeile. Se amppelipaikka missä minulla on joinain aiempina kesinä ollut verenpisara, on alttiina tuulen puuskahduksille. Tein järkivalinnan ja otin toisen lajikkeen. Löysin sievän, napakan yksilön jossa oli paljon nuppuja.

Järkivalinta. Kaunis tämäkin!

Jotenkin ajatus verenpisarasta ei jätä minua rauhaan. Löytyisikö etupihalta sopiva paikka syreenin katveesta? Ehkä verenpisaroita olisi jäljellä vielä ensi viikollakin?

Niinpä niin. Kesäkukkia on helppo ostella, mutta kannattaa miettiä monenko kanssa kesällä riittää into huolelliseen hoitoon eli säännölliseen kasteluun ja lannoitukseen. Itse olen turvautunut monesti siihen, että sekoitan ruukun koosta riippuen kourallisen tai pari kanankakkaa ruukun pohjamultaan. Joskus olen käyttänyt pikkuruukuissa myös lannoitetikkuja, yrteille vihreitä - kukkiville punaisia. Kesäkukkamulta on erinomaista ja sisältää lannoitetta koko kesän tarpeisiin, mutta on myös aika hinnakasta. Jos ostaa laadukkaat taimet, kannattaa niitä myös hoitaa hyvin, niin kukinta jatkuu pitkälle syksyyn!
 
***

Hei muuten, jos vielä löytyy tilaa kasvimaalta tai palstalta - kokeilkaa erilaisia hernelajikkeita. Itse olen vankkumaton herneiden puolestapuhuja. Niissä on proteiinia, ne ovat monikäyttöisiä ja palkoina ostettuina aika hintavia. Herneet eivät ole kovin nirppanokkaisia kesän kelien suhteen; satoa tulee niin kuivana kuin märkänäkin kesänä. Viime kesänä ihastuin ikihyviksi vanhaan sokerihernelajikkeeseen nimeltä Gigante Svizzero. Palot voi syödä kokonaisina ja palko on tosi maukas - sekä suuri. 

Aikamoinen palko kesältä 2013.

Summa summarum:
tukekaa paikallista työtä - ostakaa taimet suoraan puutarhoilta!


***