Villiruokaa meillä ja muualla

Villiruoka on nykyään kaikkien ruuasta kiinnostuneiden huulilla. Villiruuasta keskustellaan ja Facebookissa vertaillaan marja- ja sienisaaliita. Mitä villiruoka oikeastaan tarkoittaa?

ELO on kesäkuussa 2009 perustettu yleishyödyllinen säätiö, jonka tarkoituksena on korkeatasoisen suomalaisen ruokakulttuurin edistäminen. "Säätiön toiminnan tavoitteena on, että suomalainen ruoka - ja siihen liittyvät perinteet ja kulttuuri - on kansainvälisestikin laadukas ja kiinnostava vuoteen 2017 mennessä." ELO-säätiön määritelmän mukaan villiruoka on marjoja, sieniä, riistaa, poroa, villikalaa, -vihanneksia ja -yrttejä.

Villiruoka saadaan siis suoraan villistä luonnosta. Maailmanlaajuisesti ainoastaan Pohjoismaissa on yhtä laajat jokamiehenoikeudet kuin meillä Suomessa. Tästä etuoikeudesta kannattaa olla ylpeä ja ottaa suomalaisen metsän antimista ilo irti!

Villiruoka yllätti matkailijan

Olen törmännyt myös ulkomaan reissuilla paikalliseen villiruokaan hauskalla tavalla. Kreikassa Naxoksen saarella muutamia vuosia sitten kuljimme usein pientä hiekkatietä pitkin hotellilta rannalle. Ohitimme säännöllisesti yhden kasvin, joka näytti minusta etäisesti tutulle.

Yhtenä päivänä rohkaistun lähemmäksi ja huomasin, että kasvista oli selvästikin kerätty lehtiä. Lähempänä tajusin mikä kasvi on kyseessä ja maistaminen varmisti asian.

Tilli! Olin siis törmännyt, hmm - villitilliin?

Villitilli Kreikassa, Naxoksen saarella.

Kyllä! Tilli kasvaa Välimeren alueella luonnonvaraisena. Wikipedia kertoo, että tieteellisen nimensä (Anethum) on tilli saanut siitä, että se kasvaa varsin nopeasti, sillä kreikkalaiset sanat ano theo tarkoittavat "ylös juoksen". Jo roomalaisten gladiaattorien on kerrottu syöneen ”Anethum”-nimistä yrttiä, jonka sanottiin lisäävän heidän voimiaan. Kappas, uutta tietoa tuikitavallisesta tillistä!

Kreikan kielestä on kotoisin myös sana horta, jonka merkitys on villiä vihreää - samasta sanasta on johdettu myös hortonomi. Horta saattaa hyvinkin löytyä Kreikassa maalaisravintolan alkupala- tai salaattilistalta - jos törmäät siihen, kokeile rohkeasti! Suomalaisittain villiyrttien keruuta voi monestakin syystä kutsua hortoiluksi :)

Kävin Kroatiassa lomareissulla viime viikolla. Splitissä teiden pientareet ja niityt olivat pullollaan villitilliä ja lähes kaikkialla erotin jo kaukaa että lehdet oli kerätty - jopa kaikkein vilkkaimpien teiden varsilta. Samalla alueella ihmiset asustivat ja kasvattivat puutarhoissaan toki myös hedelmiä, tomaatteja jne. Niin, missäpä muuallakaan?

Tämä yksilö kasvoi puutarhassa, kokoa oli kolmatta metriä.

Kyllä, tillihän se siinä.

Villitilliä kasvoi kaikkialla teiden varsilla.

Kasvoi siellä Kroatiassa toki paljon muutakin kuin tilliä! Hedelmäsesonki oli parhaimmillaan ja nautin mm. luumuista, persikoista, jättimäisistä vesimeloneista ja uskomattoman pehmeistä ja makeista viikunoista. Koen vain jotenkin lumoavana sen, miten tietty kasvi on meillä vaalittu, perinteinen viljelykasvi ja jossain muualla omapäinen luonnonlaji. Maailman - ja luonnon - monimuotoisuutta parhaimmillaan!


Oulussa järjestetään syyskuussa Pohjoiset arktiset maut - Northern Arctic Flavours -seminaari.  Seminaaripäivien teemoina ovat Pohjoista ruokaa ja matkailua 3.9. keskiviikkona ja Aitoja makuja läheltä ja luonnosta 4.9. torstaina. Seminaari järjestetään Pohton alueella ja alueella on molempina seminaaripäivinä myös tuottajatori.

Suomessa Ravintola Juuri käyttää villiruokaa monipuolisesti ja enakkoluulottomasti ja odotankin innolla torstain puheenvuoroa "Puhtaiden ja paikallisten raaka-aineiden merkitys ravintoloille", jonka käyttää Ravintola Juuren ravintoloitsija Ilja Björs.

Seminaariin ilmoittautuminen on nyt käynnissä. Seminaari on maksuton ja kaikille avoin.

Toivottavasti tapaamme antoisien keskustelujen ja paikallisten herkkujen äärellä!

Sienet saattavat yllättää!

Oletko kotoisin marjastaja- tai sienestäjäperheestä? Jos olet, todennäköisesti marjastat ja sienestät itsekin. Rakastan sekä marjoja että sieniä, mutta olen selkeästi enemmän sienestäjätyyppiä. Sienestyksessä kiehtovat sienisadon yllätyksellisyys, lajien runsaus ja vaihtelevat maastot.

Tänäkin vuonna sienet ovat jo ehtineet yllättää. Kesäkuun lopussa tehtiin runsaasti sienihavaintoja, mutta nyt kuumuus on Oulun alueella kuivattanut sienimaastot. Tutkailin tuossa pitemmän ajan sääennusteita ja vaikuttaa, että ensi viikolla palataan maltillisempiin lukemiin ja sateitakin on odotettavissa. Sienet saattavat reagoida nopeastikin, joten kannattaa pitää silmät auki: kun nurmikoille ja ojan pientareille alkaa ilmaantua lakkipäitä, myös metsissä tapahtuu!

Sulatin muutama viikko sitten pakastimet ja pahnan pohjimmaisena törmäsin muutamaan pikkupussiin pakastettuja haapa- ja kangasrouskuja. Kappas! Luulin että sienet olivat jo päässeet loppumaan. Hmm, voisin tehdä rouskuista aterian..

***

En ehtinyt eilen kuin suunnitteluasteelle, kun kesälomaillut ja kotipuoleen palannut ystävä otti yhteyttä ja ehdotti porukan tapaamista hänen luonaan. Ohjelmassa olisi kuulumisten vaihtoa ja tuomisia Savon sydämestä, mm. metsän antimia.

Iloinen yllätys! Pääsinkin perkaamaan kantarelleja eli keltavahveroita. Sieni levittäytyy koko ajan pohjoisemmaksi  mutta on yleisempi Etelä- ja Keski-Suomessa. Aloittelijalle kantarelli on erinomainen sieni käytettäväksi, sillä se on helppo tunnistaa, kerätä ja vaivaton laittaa ruuaksi.

Kantarelleja.

Kun kantarelleja puhdistetaan, apuna voi käyttää sutia ja veistä. Sudilla puhdistetaan enimmät roskat lakista ja veitsellä rapsutetaan puhtaaksi / tarvittaessa katkaistaan multainen jalan kärki. Kuten suppilovahverotkin, kantarellit revitään halutun kokoisiksi paloiksi. Säilöttäessä paras tapa on kypsentää sienet omassa liemessään ja pakastaa.

Kantarellit revitään ennen paistamista.

Joskus yksinkertainen on kaunista. Tällä kertaa nautimme kantarellit paistettuina leivän päällä, runsaan salaatin kera. Jälkiruuaksi nautimme mustikoita. Ne olivat laadultaan erinomaisia, suuria ja maukkaita. Nautimme mustikat jälkiruuaksi laseista vaniljakastikkeen kera.

Suomi on saanut vettä varsin epätasaisesti, ja vaikka Oulun alueella metsät ovatkin kuivia, etelämpänä sieniä jo piisaa. Ajatus! Kantarelli on maukas, helppo käsitellä ja sen koostumus miellyttää useimpia. Kantarelli taipuu mainiosti piirakoihin, muhennoksiin, munakkaisiin ja ohjeista ei ole pulaa. Kaikilla perheillä ei ole sienestyksen eikä sienien käytön perinnettä - ei ole häpeä aloittaa ostosienillä ja totutella sienten käyttöön ja makumaailmaan.

Mansikan ostoon voisi siis ihan hyvin yhdistää kantarellien oston, siellä missä niitä tarjolla on. Kun kiinnostus vahvistuu, voi kokeneen ystävän kanssa lähteä sieniretkelle ja alkaa opetella lajeja, muutama laji kerrallaan.

Sienikausi on tuloillaan, mutta juuri nyt pitää Oulun alueella malttaa vielä hetki. Rouskut ovat kuitenkin nyt sulamassa, ja niiden lisäksi kuivakaapissa on vielä pikkusatsi kuivattua mustatorvisientä. Teen sienistä maistuvan muhennoksen lounaaksi uusien perunoiden kanssa. Itse käytän muhennokseen sienten lisäksi vain sipulia, ruokakermaa, suolaa ja pippuria. Tuhdimpaan ja paksumpaan koostumukseen Koskenlaskijan sulatejuustot toimivat erinomaisesti - ja kyllä sienet kestävät myös ripauksen yrttejä, ehkä hyppysellisen paprikaa?

***

Niin, horsmiakin löytyy vielä hienosti! Monet ystävät ovat innostuneet tekemään horsmankukkajuomaa ja sen maku on ollut todella pidetty, myös lasten keskuudessa. Itsekin tein toisen satsin pelkästään valkoiseen sokeriin. Värihän on todella upea ja ajatella - suoraan luonnosta! Ohje löytyy täältä.

Juhlien teemaksi pinkki?

Kappale kauneinta Suomea.

Onnistuneita keruuretkiä!

***

Rentun ruusun ryhtiliike juhlajuomaksi

Kylmä alkukesä on enää muisto vain ja kesäinen luonto on puhjennut upeasti kukkaan. Kannattaa tehdä kukkakimppuja nyt, kun valinnanvaraa löytyy. Kukat on paras poimia aamusella, kun niiden nestejännitys on korkeimmillaan.

Siisti kukkien varret niin, ettei lehtiä jää veteen ja tee terävällä veitsellä viiltämällä (ei saksilla leikkaamalla) kunnon imupinnat ja asettele kukat maljakkoon viileään veteen, aluksi varjoon. Kukkien vesi kannattaa vaihtaa muutaman päivän välein. Kukkien lisäksi heinät tuovat kimppuihin ilmavuutta ja kestävät kauniina pitkään!

Edessä peurankelloa.

Yleinen ojakellukka kuuluu ruusukasveihin.

Lupiini on kaunis, mutta alkuperäiskasvit syrjäyttävä vieraslaji.

Lupiinien torjuntaa keräämällä, juonessa mukana myös Jappe.

Kukista voi tehdä muutakin kuin kimppuja. Maistoin muutama vuosi sitten ensimmäistä kertaa horsmankukkajuomaa ja ihastuin ikihyviksi. Juoma on hieman makea ja hieman hapokas, väriltään kauniin vaaleanpunainen. Juomaa on helppo valmistaa itsekin. Ennakkovalmisteluiksi pitää etsiä puhdas horsmankukkien keruupaikka, varata sokeria ja  piipahtaa apteekissa ostamassa sitruunahappoa, mikä toimii myös kotitalouden monipuolisena puhdistusaineena. Kannattaa siis saman tien ostaa pari pussia.

Maitohorsmat ja maalaismaisema.

Horsmaa löytyy luonnosta valkoisena, vaaleanpunaisena ja perinteisenä pinkkinä. Keruupaikalta löytyi myös raidallinen yksilö, jonka kukka kuvassa keskellä.

Vertailin netissä useampia eri reseptejä ja tein yhdistelmän Kotikokin ja Terveellinen ruoka -sivuston resepteistä. Halusin että juomasta tulee reilusti makea ja kunnolla hapokas. Aromikasta ja makeaa juomaa on helppo halutessa laimentaa tai jatkaa vedellä, kivennäisvedellä, sitruunalimsalla, mehulla jne. Juomasta saa myös erinomaisen pohjan booliin!

Juhlajuoma rentun ruususta, resepti

1 litra horsmankukkia

2 litraa vettä

tasapäinen rkl sitruunahappoa (noin 20 g)

3 dl sokeria

Kaada kiehautettu vesi horsmankukkien päälle esim. teräskattilaan. Lisää sokeri ja sitruunahappo. Anna seistä seuraavaan päivään ja pullota.

Nauti hyvässä seurassa kauniista lasista!

Oppia ikä kaikki?

Mietin pääni puhki, miten tämän asian muotoilisin. Mutta eipä siihen ole kuin yksi konsti: 

rehellisyys maan perii!

Minun juomastani ei tullut heleän vaaleanpunainen, vaan rusehtava, hieman punertava. No miksi ihmeessä? No siksi, että itsepintaisesti olen innokas tekemään resepteihin omia sovelluksia. Tällä kertaa neronleimaukseni oli laittaa sokerista puolet intiaanisokeria. Päättelin loogisesti, että "sen minkä värissä häviän, maussa voitan".

Että näin.

On se silti kaunis tämäkin väri. Ja maku on täydellinen.

Tarinan opetus: kun teet jotain ensimmäistä kertaa, seuraa hyväksi havaittua ohjetta. Ala vasta sen jälkeen tekemään omia muunnoksia.  Maistuis varmaan sullekin -blogista voit ihastella juoman upeaa väriä.

 Aurinkoista kesän jatkoa ja ihania kukkien keruuretkiä!

***

Villiyrttien keruukalenteri

Ehkä erityisesti täällä pohjoisessa mielletään, että villiyrtit ja villivihannekset ovat alkukesän juttu. Myönnetään, moiseen ajatukseen olen sortunut itsekin! Luonnossa on kuitenkin paljon keruutuotteita, joita voi kerätä myös alkukesän jälkeen, aina myöhäiseen syksyyn saakka.


Nokkosen lehdet ja siemenet

Nokkonen on siitä hieno kasvi, että ravintopitoisuudellaan se päihittää muut kasvit mennen tullen. Lisäksi nokkosesta voi kerätä satoa useampaan kertaan kesän aikana: niitä kasvusto, kohta saat jälleen tuoreita lehtiä popsittavaksi. 

Muistathan nokkosen kohdalla välttää kaikista ravinteikkaimpia paikkoja kuten lantakasoja. Nokkonen kerää ravinteikkailla paikoilla itseensä nitraattia joka on ihmisen elimistölle haitallista.

Nokkosesta voi hyödyntää lehtien lisäksi myös siemenet joko tuoreeltaan tai kuivattaa ne ja nauttia läpi talven esimerkiksi aamujugurtin päällä.

Nokkosen kukat nuppuvaiheessa, siemensatoa odotellessa!

Mesiangervon kukat ja lehdet

Mesiangervo on luonnon särkylääke - se sisältää kolmea erilaista salisyylia. Ensimmäisenä maailmassa juuri mesiangervosta eristettiin salisyylihappo, josta myöhemmin kehitettiin kaikkien tuntema lääke aspiriini. Mesiangervon lehtiä voi käyttää tuoreeltaan ja kuivattuna teeaineksiksi. Rohdosvaikutuksen takia mesiangervoteetä ei kuitenkaan suositella päivittäiseen käyttöön. Mesiangervon lehdistä voi tehdä myös jalkakylpyjä. Lisää sekaan merisuolaa, vaikkapa ruusun lehtiä ja nauti elämästä!

Mesiangervon kukinta kruunaa maalaismaiseman.

Mesiangervon kukissa on kuivattuna ainutlaatuisen hieno aromi, joka muistuttaa vaniljaista paahdettua mantelia. Olen kerran päässyt maistamaan kuivakakkua, joka oli maustettu kuivatulla mesiangervon kukkajauheella. Kerää siis kukkia puhtailta paikoilta, kuivata - ja yllätä ystävät kahvipöydässä. Testaa kukkajauhetta myös panna cottaan vaniljan sijasta.


Puna- ja valkopila

Apiloita kasvaa Suomessa useampaa lajia sekä luonnonvaraisena että rehukasvina. Tutuimpia ja yleisimpiä ovat puna- ja valkoapila, joiden kukkia voi kuivattaa teeksi tai käyttää tuoreena salaattiin ja kattauksissa koristeluun. Myös lehdet ovat maultaan mietoja ja erinomaista salaattiainesta. Muista bongata myös neliapiloita!

Puna-apila.

Valkoapilan kukat voivat myös punertaa hieman. Kauniita!

Löytöjä puutarhasta

Puutarhastakin löytyy paljon popsittavaa, esimerkiksi monelle kiusallisen tuttu maahumala yllättää raikkaalla maullaan. Voit käyttää lehtiä ja kukkia esimerkiksi salaattiin ja koristella niillä annoksia. Jos pidät mintusta, tykkäät varmaan maahumalastakin.

Maahumala lähipotretissa.

Pensas- ja köynnöskrassin koko kasvi on syötävä, krassissa on kauniit koristeluun sopivat kukat, pippurisen makuiset lehdet ja siemenet, joista voit tehdä kapristen tyyppistä säilykettä.

Komea krassikasvusto muutaman vuoden takaa Tallinnasta.

Mitä muuta voi kerätä?

Luonnossa ja puutarhassa on todella monenlaista kerättävää. Kertaathan jokamiehenoikeudet kun lähdet keruupuuhiin omaa pihaa kauemmaksi. Villiyrttien keruukalenteri löytyy esimerkiksi Kuu yrttitarhassa -blogin sivuilta.

Muistathan aina tunnistamisen tärkeyden: jollet tunnista lajia sadan prosentin varmuudella, älä käytä ollenkaan.

Aurinkoista ja iloista sydänkesää!


***

Kuinkas sitten kävikään?

Piipahdin illalla puutarhalla hankinnoilla. Viime viikkojen kiireiden takia osa kesäkurpitsoista odotti edelleen ostamistaan ja istutustaan. Lisäksi voisi tsekata kesäkukat...

Kesäkukkien kasvatus on ihanaa hommaa. Mutta myös niiden ostaminen on elämys, etenkin kun sen tekee asiansa osaavalla puutarhalla. Tasapainottelen siis joka kevät ja kesä tämän yhtälön kanssa, että jotain on kiva kasvatella itse, mutta pitää myös päästä ostelemaan. Monena vuonna olen hankkinut kesäkukat niin, että käyn useilla puutarhoilla. Saan nauttia eri puutarhojen tunnelmista ja valikoimasta. Kasvihuoneella käynti on väreine ja tuoksuineen aina elämys myös aisteille. 

Harvinaista kyllä, tällä kertaa päätin keskittää hankintoja ja maakunnassa käydessäni ostin melko satsin taimia Nivalasta, Siljamaan puutarhalta. Heillä on aivan upeat tomaatit ja yrttivalikoimakin kasvaa vuosi vuodelta. Kukat ovat tuuheat ja terveet, tasaisesti kastellut.

Tiedän, että moni haluaa ostaa kukkasensa markettireissun yhteydessä nopeasti, halvalla ja näppärästi - mutta kasvien laadussa todella on eroja. Oulussa suosikkipuutarhani on Yrjänäisen puutarha, jonka olemassaolosta moni ei edes tiedä. Lajikkeita löytyy joka lähtöön niin hempeämmän tyylin kuin dramaattisemmankin linjan ystävälle. Palvelua saa nopeasti ja se on asiantuntevaa.

Hempeään makuun, kerrottu petunia.

Dramaattinen musta petunia.

Värien juhlaa.

Myös Yrjänäisen yrttivalikoimat ovat erinomaiset.

Vaikka olin poikkeuksellisesti hankkinut melkein kaikki "tarvitsemani" kukat ja tomaatit Siljamaalta, kasvattanut jotain itse ja saanut jonkin verran taimia ystäviltä - kaihoisa katseeni pyyhki ympäri Yrjänäisen puutarhaa. Kaikki meni ihan hienosti siihen asti, kunnes astuin kakkoshuoneeseen. Sydämeni meinasi pysähtyä.

Maailman suurin ja kaunein verenpisara.

Kukat olivat nyrkinkokokoiset.

Mitäs nyt? Onko sille oikein paikkaakaan, ruukutkin alkavat olla jo lopussa. Multaakin pitäisi ostaa. Kesäkurpitsojahan tässä piti hankkia? Oijoi. Koitin kylmettää sydämeni ja kiertelin hetken toisaalla kasvihuoneessa, kunnes huomasin taas olevani ihastelemassa verenpisaraa... Upea.

Tovi siinä meni, mutta tämä kaunotar jäi puutarhalle. Miksi ihmeessä? Nuput ja kukat ovat niin raskaat, että lajike vaatii erittäin tuulensuojaisen paikan etteivät oksat katkeile. Se amppelipaikka missä minulla on joinain aiempina kesinä ollut verenpisara, on alttiina tuulen puuskahduksille. Tein järkivalinnan ja otin toisen lajikkeen. Löysin sievän, napakan yksilön jossa oli paljon nuppuja.

Järkivalinta. Kaunis tämäkin!

Jotenkin ajatus verenpisarasta ei jätä minua rauhaan. Löytyisikö etupihalta sopiva paikka syreenin katveesta? Ehkä verenpisaroita olisi jäljellä vielä ensi viikollakin?

Niinpä niin. Kesäkukkia on helppo ostella, mutta kannattaa miettiä monenko kanssa kesällä riittää into huolelliseen hoitoon eli säännölliseen kasteluun ja lannoitukseen. Itse olen turvautunut monesti siihen, että sekoitan ruukun koosta riippuen kourallisen tai pari kanankakkaa ruukun pohjamultaan. Joskus olen käyttänyt pikkuruukuissa myös lannoitetikkuja, yrteille vihreitä - kukkiville punaisia. Kesäkukkamulta on erinomaista ja sisältää lannoitetta koko kesän tarpeisiin, mutta on myös aika hinnakasta. Jos ostaa laadukkaat taimet, kannattaa niitä myös hoitaa hyvin, niin kukinta jatkuu pitkälle syksyyn!
 
***

Hei muuten, jos vielä löytyy tilaa kasvimaalta tai palstalta - kokeilkaa erilaisia hernelajikkeita. Itse olen vankkumaton herneiden puolestapuhuja. Niissä on proteiinia, ne ovat monikäyttöisiä ja palkoina ostettuina aika hintavia. Herneet eivät ole kovin nirppanokkaisia kesän kelien suhteen; satoa tulee niin kuivana kuin märkänäkin kesänä. Viime kesänä ihastuin ikihyviksi vanhaan sokerihernelajikkeeseen nimeltä Gigante Svizzero. Palot voi syödä kokonaisina ja palko on tosi maukas - sekä suuri. 

Aikamoinen palko kesältä 2013.

Summa summarum:
tukekaa paikallista työtä - ostakaa taimet suoraan puutarhoilta!


***

Monikäyttöinen villiyrttilevite

Vietin helatorstain maalla. Villiyrttikausi on parhaimmillaan, joten päätimme tehdä villiyrttipestoa. Totesimme kuitenkin, että pesto mielletään maultaan voimakkaammaksi ja rakenteeltaan paksummaksi, joten päätimme nimetä tämän monikäyttöisen ja terveellisen herkun villiyrttilevitteeksi.


Villiyrttilevitteen potentiaalisista raaka-aineista

Valkoiset pavut ovat maultaan mieto, vatsaystävällinen vaihtoehto esimerkiksi kikherneille. Pavuista saat proteiinia ja samettisen maun sekä mukavan rakenteen levitteen pohjaksi. Pavut huuhdottiin, liotettiin ja keitettiin ohjeiden mukaan, keitinvedessä oli suolaa, pippuria ja lipstikkaa. Jos papuja jää yli, niistä tulee tomaatin, ruohosipulin ja yrttien kanssa ihana salaatti.

Auringonkukansiemenet ovat paahdettuina maukkaita ja huomattavasti edullisempia kuin esimerkiksi pinjansiemenet. Kääntele siemeniä tasaisesti paahtamisen aikana, jotta saat niihin mukavasti rusehtavan pinnan. Jos siemeniä jää yli, käytä ne salaattiin, puuroon tai jugurttiin. 

Voikukan nuput ja kukat ovat maultaan hyvin mietoja, kukat jopa makeahkoja. Jos kartat kirpakkuutta, voit poistaa lehdistä lehtiruodit ja nupuista ja kukista verholehdet eli kukan ja kukkavarren yhtymäkohdassa olevat vihreät "viipokkeet". Jos keruu tuottaa voikukkaa yli tarpeen, revi loput salaattiin.

Horsmanversot kuten kaikki villiyrtit tulee kerätä puhtailta paikoilta. Huolehdithan aina, että tunnistat kerättävän kasvin sadan prosentin varmuudella - jollet tunnista - älä käytä. Lehtitupsut ovat jo kautta Pohjanmaan auenneet mutta sekaan vain. Varmista kuitenkin, etteivät varret ole kovin puutuneita. Jos ne rapsahtavat kevyesti poikki, käytä huoletta. Jos varsi alkaa olla puisevan tai sitkeän tuntuinen, voit joko jättää kovat osat käyttämättä tai kuoria ne, jos kärsivällisyyttä riittää...! Jos versoja löytyy runsaasti, paistele niistä pannulla rapea, herkullinen lisuke. Voit myös käyttää versoja munakkaaseen ja lettuihin. Yli jäävät lehtitupsut voit lisätä salaattiin.

Käenkaalta, siankärsämön lehtiä ja horsmanversoja.

Nokkoset ovat superruokaa parhaimmillaan. Nokkosen lehdet ja kärkiversot voi käyttää sellaisenaan "raakana", mutta ne voi myös ryöpätä nopeasti. Ryöppäys alentaa nokkosten nitraattipitoisuutta, mutta alentaa hieman myös ravinnepitoisuutta, kun osa ravinteista liukenee veteen. Ethän kerää nokkosta lantakasojen päältä tai muilta ravinteikkailta paikoilta.  

Niittysuolaheinä, ahosuolaheinä ja käenkaali sisältävät oksaalihappoa. Oksaalihappo sitoo itseensä elimistön kalsiumia, joten niitä käytettäessä on hyvä nauttia samalla maitotuotteita tai muuten turvata kalsiumin saanti. Ainekset tuovat levitteeseen suolaisuutta ja hapokkuutta.

Todella hyvä aines olisi myös peltokanankaali, jota ei helatorstain keruuretkellä tullut vastaan. Jos tunnet kasvin ja sitä löytyy puhtaalta paikalta - laita toki levitteen sekaan nuppuja, kukkia ja lehtiä. Peltokanankaalissa on maistajasta riippuen kaalimainen tai naurismainen maku. Erinomainen villiyrtti!

Peltokanankaalin kukinta on monin paikoin parhaimmillaan.

Poimulehti ja vuohenputki ovat myös mainioita levitteen ainesosia. Niiden lisääminen tuo levitteeseen terveellistä "vihermassaa" muttei painota kokonaisuuden makua voimakkaasti mihinkään tiettyyn suuntaan.

Siankärsämön lehdet tuovat levitteeseen "ryytimäistä", hivenen pippurista makua ja ilmeisesti myös parantavat levitteen säilyvyyttä. Käytä aluksi esim. vain 5-10 lehteä, jos kaipaat totuttelua makuun.
Vinkki! Siankärsämön lehdet ovat kauniita myös koristeena.


Niin, olikos tähän sitä reseptiä?

Ja se resepti! Villiyrttilevitteessä on se kiva puoli, että voit käyttää siihen mitä vain villiyrttejä ja villivihanneksia. Lisäksi voit halutessasi hyödyntää kasvimaalta esim. ruohosipulia, minttua - tai kaupasta vaikkapa basilikaa ja persiljaa. Tätä ohjetta ei todellakaan kannata jättää käyttämättä sen takia, että joku ainesosa puuttuu. Sovella rohkeasti! Esimerkiksi kalalle toimisi varmaan voimakkaasti sitruunainen ja tillinen levite?

Helatorstain villiyrttiretken löydöt levitteen aineksiksi.

Villiyrttilevite

2 dl keitettyjä valkoisia papuja (keittovedessä suolaa, pippuria, lipstikkaa)
1 dl paahdettuja auringonkukansiemeniä (tai muita siemeniä / pähkinöitä)

Villiyrttien määrät on mitattu roska- ja ötökkätarkistetuista, huuhdotuista, valutetuista, 2-3 cm mittaan pätkityistä ja kevyesti desin mittaan painetuista villiyrteistä.

1 dl voikukan nuppuja ja kukkia sekä muutamia lehtiä
1 dl horsmanversoja tupsuineen
1 dl ryöppäämättömiä nokkosen lehtiä ja kärkiversoja (raakana, mutta voit halutessasi myös ryöpätä)
Halutessasi voit korvata osan näistä aineksista esim. vuohenputkella, poimulehdellä, kaupan tai kasvimaan antimilla.

1/2 dl suolaheinän lehtiä
1/3 dl käenkaalin lehtiä ja kukkia
Halutessasi voit korvata osan näistä aineksista esim. siankärsämöllä, peltokanankaalilla tai kaupan suolaheinällä.

1,5 dl hyvää ruokaöljyä
n. 1 dl appelsiinimehua tai muuta nestettä kuten vettä, mehua, lopun etikkasäilykkeen (kurpitsa, hillosipuli, suolakurkku tms.) nestettä
1/4 dl sitruunamehua
1 valkosipulin kynsi

Sekoita ainekset monitoimikoneessa aloittaen pavuista ja lisäten muita aineksia pikkuhiljaa. Lisää suolaa ja pippuria lopuksi maun mukaan.

Tosiaan, koska aineksissa on omasta takaa suolaisia makuja, suola kannattaa lisätä ihan lopuksi. Suolaa kun on helppo lisätä - mutta vaikea ottaa pois.


Villiyrttilevitteen käytössä vain mielikuvitus on rajana

Miten villiyrttilevitettä voi käyttää? Levite sopii mainiosti esimerkiksi paahtoleivälle, lisukkeeksi, dippailuun, uuniperunan kylkiäisiksi, peston tapaan pastan kaveriksi jne. Raatimme ei ole oikeastaan keksinyt mihin villiyrttilevite ei sopisi. Jos levitettä jää yli, voit pakastaa sitä.

Valmista levitettä - on muuten hyvää!

Ruisnappien kanssa - toimii. Koristeena orvokkeja ja suolaheinän nuppuja.

Tervetuloa!

Kivoja keruuretkiä ja kokkauskokeiluja!


***

Vuohenputki - uhka vai mahdollisuus?

Kävin viime viikolla Helsingissä ja pääsin ihastelemaan puistojen runsaita vuohenputkikasvustoja. Vuohenputki on lehtokasvi, joka on saanut topakan jalansijan myös monissa varjoisissa, rehevissä puutarhoissa. Helsinkiläinen ystäväni totesikin että hänen pihallaan vuohenputki on kaikista haastavin rikkakasvi. Pohjoiseen vuohenputki on levinnyt hieman leppoisammin.

Vuohenputkikasvusto Helsingissä, Herttoniemessä.

Vuohenputki on yhtäältä rikkakasvi - mutta toisaalta myös herkullinen villivihannes. Siitä voi valmistaa esimerkiksi salaatteja ja piirakoita, sitä voi pyöräyttää kevyesti paistinpannulla lisukkeeksi tai lisätä munakkaisiin. Lehtiä ja ohuita varsia voi kuivattaa viherrouheeksi tai –jauheeksi ja lisäillä talvella keittoihin ja sämpylöihin tuomaan puhtia. Muistathan kerätä vuohenputket ja muut villivihannekset aina puhtailta alueilta, riittävän kaukaa teistä ja teollisuuslaitoksista! Vältä myös lannoitettuja alueita.

Miten vuohenputken tunnistaa? 

Sarjakukkaisten heimon putkikasveissa on useita myrkyllisiä lajeja joista myrkkykatko, myrkkykeiso ja hukanputki kannattaa noteerata jo senkin takia, että monesti lajit kasvavat keskenään sekaisin esim. rannoilla. Vuohenputki muistuttaa kuitenkin eniten yleisenä kasvavaa vaaratonta karhunputkea. Erona vuohenputken laajoihin kasvustoihin karhunputki kasvaa yksittäin, on kookkaampi ja lehdet ovat monilehdykkäisemmät.

Kasvien ja sienten opettelussa nyrkkisääntö numero yksi: jos et varmasti tunnista lajia – älä kerää ja käytä sitä ravinnoksi. Uusia kasveja ja sieniä on turvallisinta opetella luonnossa, konkarin opastuksella.

Vuohenputken lehdet ovat muodoltaan kolmiomaisia. Vuohenputken tunnistamisessa yksi tärkeä muistisääntö on kolme kertaa kolme. Mitä se tarkoittaa? Lehdet ovat kahteen kertaan kolmisormiset eli lehtilapa jakautuu kolmeen lehtiruodilliseen osaan, joista kukin jakaantuu vielä kolmeen epäsymmetriseen lehdykkään. Täysin kehittyneessä lehdessä on siis yhdeksän lehdykkää. Suurin osa täysikasvuisista lehdistä noudattaakin sääntöä, mutta joissakin lehdissä lehdykät eivät ole kunnolla irti toisistaan. Lisää tunnistamisesta Luontoportin sivuilla. 

Kuvassa kolmion muotoinen vuohenputken lehti: ylhäällä kolme irrallista lehdykkää, alhaalla epäsymmetriset, osittain toisissaan kiinni olevat lehdykät. Täysin muodostuneessa lehdessä on yhteensä yhdeksän pikkulehdykkää.

Huomaathan, että vuohenputkista käytetään ainoastaan nuoret, kevään ensimmäiset tyvilehdet. Kookkaamman yksilön varsilehdet ovat erinäköiset, mikä pitää tunnistamisessa huomioida. Jos haluaa omalla pihallaan jatkaa vuohenputken satokautta, kasvuston voi niittää, jonka jälkeen vuohenputki tekee jälleen uutta satoa. 


Herkuttelua

Tein vuohenputkesta salaattia. Harrastan kokkausta näppituntumalla; tällä kertaa salaattiin tuli pari isoa kourallista nuoria, suppuisia vuohenputken lehtiä, pari pikkutomaattia, pieni kourallinen pähkinöitä ja puolenkymmentä kunnon nokaretta aurajuustoa. Sekaan ripottelin muutamia pihlajan silmuja antamaan karvasmantelimaista makua. Jokamiehenoikeuksilla pihlajan silmuja ei saa kerätä, mutta napsinkin pihlajan silmuja maistiaisiksi oman pihan pihlajasta. Karvasmantelimainen maku on pihlajan silmuissa vain hetken aikaa - kun silmut aukeavat pieniksi lehdiksi, maku häviää. 

Vinkki! Jos kaipaat totuttelua villivihannesten makuun, aloita salaattien teko käyttämällä pohjalla perussalaatteja ja lisää osa villivihanneksia, esim. vuohenputkia, horsman versoja ja voikukan lehtiä ja nuppuja.

Herkullisimmillaan vuohenputken lehti on hieman suppuisena, kiiltävänä.

 

Illan salaatti. Kastikkeeksi hieman oliiviöljyä ja päälle suolaa ja pippuria.

Termeistä: vuohenputki on selkeästi monikäyttöinen ja ruokaisa eli siksi olen käyttänyt termiä villivihannes. Puolestaan pihlajan silmu tai esimerkiksi siankärsämön lehti on enempi maustetyyppisesti käytettävä villiyrtti. Kumpaakin termiä käytetään, lisäksi puhutaan luonnonyrteistä ja hortasta. Horta on kreikkaa ja tarkoittaa villiä, kasviperäistä syötävää.

 

Jokamiehenoikeudet kannattaa kerrata!

Tosiaan, villiyrttejä ja villivihanneksia kerätessä on hyvä kerrata jokamiehenoikeudet, niistä löytyy tietoa Ympäristöhallinnon verkkopalvelusta. Perusteellisempi opas jokamiehenoikeuksista löytyy täältä Ympäristöministeriön sivuilta.

Jokamiehenoikeuksissa sanotaan että rauhoittamattomia kukkia saa kerätä sieltä, missä liikkuminenkin on sallittua. Mitään puun osia ei saa kerätä ilman maanomistajan lupaa. Eli vuohenputken lehtiä, jotka vertautuvat kukkiin - saa kerätä jokamiehenoikeudella, mutta pihlajan silmuja jotka ovat osa puuta - ei saa kerätä. 

***

Oliko se vuohenputki uhka vai mahdollisuus? No, pedantti puutarhuri saattaa kauhistua vuohenputken ilmaantumisesta - varmin tapa hävittää se on totaalinen multien vaihtaminen. Mutta romantikon tai herkuttelijan puutarhassa sille löytynee joku nurkka, jossa se saa villinä rehottaa ja tuottaa satoa. Nautitaan keväisestä luonnosta!

***