Mahlan keruu, osa 1

Teksti ja kuva: Kirsi Eskelinen

Keruutuotteiden vuodenkiertokalenteri, mahlan keruu

Kustaa Vilkunan teoksessa "Vuotuinen ajantieto" maaliskuu-sanasta kerrotaan seuraavaa:

”Maaliskuu tuo kevään sanoman. Sen kuluessa odotetaan maan edes hiukan paljastuvan, ja siitä on saatu koko kuukauden nimi, joka on sama kuin maallinen kuu eli kuukausi, jolloin maa on jo käsillä." 

Nimi on selvästi otettu käyttöön eteläisemmässä Suomessa, sillä Pohjois-Suomessa lumipeite ei tavallisesti paljasta maata vielä tällöin. Lyhenevissä talvissamme alkaa Oulunkin korkeuksilla maata näkyä jo maaliskuussa. On myös olemassa selitys, että Suomen maaliskuu olisi sama sana kuin viron huhtikuuta merkitsevä mahlakuu tai maalakuu. Maaliskuussa ei näillä leveysasteilla kyllä vielä päästä mahlanvalutukseen. Maaliskuusta on vanhassa suomalaisessa kuukausien nimistössä käytetty myös nimiä maahtokuu tai vaahtokuu. Niin tai näin, maaliskuussa on aika valmistautua mahlankeruuseen hommaamalla tarvittavat välineet!

Mahlanvirtaus alkaa silloin, kun maa alkaa sulaa pintaosistaan ja puiden vedenotto alkaa. Keväistä mahlanvirtausta esiintyy monilla pohjoisen leveysasteen lehtipuilla kuten koivulla, tammella ja vaahteralla. Suomessa mahlaa kerätään yleensä koivusta. Mahla on 99-prosenttisesti puun juurillaan ottamaa vettä, johon on liuennut yhteyttämistuotteita kuten glukoosia ja fruktoosia. Lisäksi mahlassa on kivennäis- ja hivenaineita sekä valkuaisaineita. Monet ihmettelevät aluksi mahlan mietoa makua: "Tämähän on kuin vettä!", mutta tarkemmin maisteltuna siinä on miedon makea, pehmeä ja raikkaan aromikas maku.

Mahlanvalutuskausi kestää noin kuukauden  huhti-toukokuussa, etelässä aiemmin kuin pohjoisessa. Mahla virtaa siihen asti, kun koivun silmut puhkeavat lehdiksi. Kevään eteneminen vaikuttaa mahlan tuotantoon paljon - lämpimänä ja nopeasti etenevänä keväänä mahlakausi jää lyhyeksi. Koivun koko ja kunto vaikuttavat mahlan määrään paljon. Omien kokemusteni perusteella paras valunta-aika on Oulun korkeuksilla toukokuussa. Mahlanvalutukseen tarvitaan maanomistajan lupa, joten jokamiehenoikeudet eivät riitä tämän herkun havitteluun. Onneksi yleensä ei tarvitse lähteä omaa tai kaverin omakotitalon pihaa kauemmaksi!

Tässä blogissa keskitytään mahlan keruuseen kotitarpeiksi - kaupalliseen keruuseen on tarkemmat hygieniakäytännöt sekä erityyppiset valutusastiat. Perusperiaate on kuitenkin sama, eli koivuun porataan reikä josta mahla valuu letkua pitkin keruuastiaan. Muitakin valutustapoja on, kuten ison oksan tai oksakimpun katkaiseminen ja keruuastian pujottaminen suoraan oksaan. Letkumenetelmä lienee kuitenkin helpoin ja yleisin. Itse olen käyttänyt kannellista sankoa ja ylimääräistä kotiviinin lappoamisletkua. Reiän puuhun olen tehnyt tavallisella akkuporakoneella. Sopivan taipuisaa ja ohutta letkua (paksuuden on hyvä olla enintään 1 cm) oli ainakin minulla vaikeuksia löytää, ja kolusin rautakauppojakin turhaan. Onneksi esimerkiksi akvaarion ilmapumppuun tai chilien viljelyyn tarkoitettu ilmaletku sopii mahlanvalutukseen hyvin, ja on helposti saatavilla metritavarana niin nettikaupasta kuin akvaario- tai vesiviljelyvarusteita myyvistä liikkeistäkin. 

Keruuastiaksi käy hyvin tavallinen sanko. Sangon kanteen porataan letkun vahvuinen reikä. Letkun on hyvä istua napakasti ettei mahlan sekaan pääse vettä tai muita epäpuhtauksia. Mittaa siis letkun läpimitta ensin ja valitse samankokoinen tai hitusen suurempi poranterä. Kun varusteet ovat valmiina, voikin sitten rauhallisin mielin odotella sopivia valutuskelejä!

Seuraava blogiteksti on Mahla osa 2 - valutus sekä mahlan käsittely ja säilöntä!

Ps. Keskiviikkona 25.3.2015 klo 11 kieppeillä olemme Niinan kanssa Oulu Radiossa Kati Jurkon haastattelussa kertomassa keruukalenterista. Tulepa kuulolle! Netissä: http://yle.fi/radio/ouluradio/

Terveisin Kirsi

Lähteet:

http://wikikko.info/wiki/Vuodenkiertokalenteri

http://www.kotus.fi

http://www.luontoyrittaja.fi

Keruukalenterin esittely

Teksti Kirsi Eskelinen, kuvitus Laura Lehtola

KERUUTUOTTEIDEN VUODENKIERTOKALENTERI - ESITTELY

Villiversoissa pyörähtää käyntiin noin vuodenkierron ajaksi keruukalenteri, jonka ideana on kertoa kulloinkin ajankohtaisista keruutuotteista. Blogitekstien ilmestymisväli on keskimäärin kerran kuussa, mutta nyt kevään ja alkukesän sesongin ajan mahdollisesti hieman useammin, jotta mahdollisimman moni laji ehtisi tulla tutuksi. Kerättäviä lajejahan löytyy lähestulkoon läpi vuoden, mutta alkukesä on kasvukauden alun lajirunsauden takia vilkkainta keruuaikaa etenkin syötäville lajeille.

Tämän blogimuodossa toteutuvan kalenterin idea oli alunperin ilmestyä jonkinmoisena painettuna tuotoksena osana keruutuotetarkastajan opintojani. Lopulta se kuitenkin jalostui blogimuotoon, jotta se olisi lukijoille mahdollisimman helposti tavoitettava ja helpompi pitää ajan hermolla kuluvan vuodenkierron säiden ja keruun ajoittumisen mukaan. Kun pyörittelin ideaa Niinan kanssa, niin sopiva julkaisukanava löytyi onnekkaasti Villiversojen kautta!

Taustana vuodenkiertokalenterille on osittain jo muinainen sadonkorjuu- ja keruukalenteriperinne. Ennen, kun keruutuotteista ja kotitarveviljelystä oltiin tiukemmin riippuvaisia, oli tärkeää valmistautua ja olla liikkeellä oikeaan aikaan sekä lukea merkkejä luonnosta, milloin on minkäkin homman aika. Vanhassa perinteessä on paljon annettavaa nykykeräilijällekin. 

Eräs villiyrteistä innostunut ystäväni, joka vasta opettelee ensimmäisiä kasvejaan, vinkkasi minulle että aloittelevilla kerääjillä voisi olla tarve konkreettiselle tiedolle, mitä, mistä ja milloin kannattaa kerätä. Toisaalta itse kauemmin keräilleenä hoksaan joka vuosi jonkun tuotteen keruuajan ehtineen livahtaa ohi. Esimerkiksi mahlanvalutus tuli opeteltua vasta vuosien suunnittelun jälkeen, kun eräänä vuonna viimein sain hommattua tarvittavat välineet hyvissä ajoin. Toivon, että tästä vuodenkiertoblogista olisi iloa niin noviiseille kuin  kokeneemmillekin kerääjille. 

Etukäteen on hyvä olla yleiskäsitys mitä erityisesti tahtoo kerätä ja varautua ennakolta kiivaimpiin sesonkeihin. On hyvä suunnitella mitä muuta kuin keräilyä aikoo samaan aikaan tehdä, ja monella harrastajalla pähkäilyä tuo keruutuotteiden ja kasvimaahommien päällekkäisyys. Esimerkiksi nuorten vuohenputken lehtien paljous ja toukokuun kylvökiireet, kesäkuun kuusenkerkät ja kasvimaan kitkeminen, syksyn sienet ja sadonkorjuu lomittuvat sopivasti suunnittelemalla. Joitakin kasveja kuten nokkosta eri vaiheissaan voi kerätä lähes läpi kasvukauden, joidenkin tietyn kasvuvaiheen tuotteiden kuten pihlajan silmujen tai voikukannuppujen sopiva keruuaika on hyvin lyhyt, noin viikko! Tuotteiden paras keruuaika riippuu paljon kunkin vuoden säistä, eikä keruuaikoja voi katsoa suoraan kalenterista joten on tarkkailtava luontoa ja sen omaa kalenteria.

Tässä blogissa kalenterin näkökulma sijoittuu Oulun leveysasteille, mutta on toki sovellettavissa hieman kauemmaksikin. Suurin osa esiteltävistä lajeista on ruohovartisia kasveja, mutta jokunen marja, sieni ja sammalkin tulee tutuksi. Hienot piirroskuvat ovat Laura Lehtolan käsialaa.

Ensimmäinen keruukalenterin lajiesittelyteksti ilmestyy maaliskuun loppupuolella.

Tervetuloa mukaan!

 

Kirsi

Runo keväälle

Kirjoitettu ja omistettu Marjolle
14.4.2014
 

***

Miten aina
 unohtaa

kuinka
  harmaa
voi olla

huhtikuu

Et vielä anna
  mitään
olet vain

lupaus

kuin
  nuoren tytön
  varovainen
hymy


***


Sade.

Pyyhit pois
pölyn ja lian

maisemassa
hampaissa

vihaisina
  kirskuvat
harmaat raidat

Tuot meille
happea

annat tilaa
  uusille tuulille
raikkautta
  kirkkautta


***


Kevät!

Sade tuo sinuun
  voimaa
Sade pyyhkii kasvoiltasi
 talven tahrat

Vuolaana virtaavat
ruskeat ojat
 korskeita kuohuja
pärskeitä
  vimmaa

kerran vuodessa
   kerran elämässä

ojat hulluina kuin
  kaukaisten
erämaiden
kirkkaina kimmeltävät
  kosket


***


Kevät!

En saa sinusta tarpeekseni!

Minulle ei enää riitä
  yksi pullistuva
silmu

tahdon kaiken!

Tahdon hullun
  heleän vihreyden
ja

ensimmäiset kukat
ja liverrykset ja tuulen -

mutta silti -
en
  halua vielä
kesää!

En vielä, en!




Sillä kun kesä on
uhkeana rouvana

levittänyt
  lehvästönsä
maiseman ylle

ei enää ole heleyttä
ei hauraita nuppuja
  ei huumaavan
hentoa
kohinaa



On sydänkesää
  kohti
kurkottava maa

jonka kukkeus on
  lupaus
kypsymisestä
tieto tulevasta



Ei vielä!

Ei kesää
  ei sydänkesää
ei ensimmäistä
  satoa!



Antakaa tulla
  ennätyksellisen
pitkä kevät

että saisin
  riutua
hetken
 harmaudessa

kaivata heleyttä
ja

joka aamu
  väsymättömin silmin
katsella

herkin korvin
kuunnella



miten maan uumenissa

kohisee uhkuu
  puhkuu

uusi elämä
  uusi voima
kaiken lupaus
  uusi toivo


kun kaikki
  on vielä
edessä


Kevät.

Puheenvuoro Hietasaaren ja Nallikarin kaavoitusta käsittelevässä keskustelutilaisuudessa

Oulussa on ollut pitkään käynnissä kaavaprosessi Hietasaaren ja Nallikarin alueella. Palstaviljelijöiden kannalta surullisimmassa skenaariossa Hietasaari I tilalle rakennettaisiin huvipuisto ja uudet palstat raivattaisiin nykyisellään upeaan virkistysmetsään.

Hietasaaren-Toppilansaaren asukasyhdistys järjesti 26.2.2015 Tuiran koululla keskustelutilaisuuden, jossa pidin Oulun Hietasaaren palstaviljelijät ry:n puheenvuoron.

Puolueita oli pyydetty tilaisuuteen keskustelemaan ja kertomaan oma kantansa.

Lopputulos:

*Vihreät, kristilliset ja vasemmisto olivat huvipuistoa vastaan
*Kokoomus oli huvipuiston puolesta
*Demarit, perussuomalaiset ja keskusta eivät olleet päättäneet kantaansa

Tervehdys Hietasaaren ystävät!

Olen Niina Jortikka ja edustan Hietasaaren palstaviljelijöiden yhteisöä.

Mitä siinä Hietasaaressa on niin hienoa? 

Mistä kaikki lähtee?

Lähdetäänpä ihan alkutekijöistä: hienoa on Hietasaaren nimeenkin päätynyt maalaji eli hieta. Hietamaat ovat parhaita viljelysmaita, koska niissä vesi nousee kapillaarisesti. Hietamaat ovat hikeviä maita, ja antavat palstojen vaalijoille runsaan sadon. Suuri osa Hietasaari ykkösen palstoista on karkeaa hietaa. Hietasaari on viljelyominaisuuksiltaan erinomainen myös meren läheisyyden vuoksi. 

Mikä muu Hietasaaressa ja palstaviljelyssä on hienoa? 

Yhteisöllisyys ja monikulttuurisuus!

Hietasaaren palstaviljelijöissä on kaikenkirjavaa oululaista väkeä, vauvasta vaariin. On ilahduttavaa, että myös maahanmuuttajataustaiset perheet ovat löytäneet tiensä viljelypalstoille. Palstat ovat aktiivisessa käytössä ja kyseessä on eittämättä Oulun upein palsta-aluekokonaisuus. 

Rakenteiden osalta on toki puutteita, esim. kierrätyspisteet ovat vähintäänkin alkeelliset ja siis nykyaikana täysin riittämättömät. Viime syksynä laitoimme kuitenkin tuulemaan ja organisoimme yhdessä kymmenien viljelijöiden ja asukkaiden kanssa siivoustalkoot, joissa siivosimme parinkymmenen vuoden roskat alueelta.  Kaupunki tuli vastaan tilaamalla alueelle jätelavat. 

Syksyllä olemme järjestäneet satojuhlan alueen asukkaiden, palstaviljelijöiden ja yhdistysväen kanssa.   

Sadonkorjuujuhlat herkut ovat maistuneet!

Lapsille järjestettiin askartelua luonnonmateriaaleilla.

Yhdessäolon riemua!

Aluesuunnittelulla on Hietasaaressa pitkälliset perinteet ja metsään on meinattu mennä ennenkin - mutta onneksi meillä on mahdollisuus myös korjausliikkeisiin. Sodan jälkeisen jälleenrakennusajan historiaan Oulussa kuului kaupungin johdon toteutumaton suunnitelma Hietasaaren muuttamisesta teollisuusalueeksi. 

Onneksi niin ei tapahtunut! 

Toivottavasti voimme tulevaisuudessa vain huokaista helpotuksesta, että emme päätyneet rakentamaan huvipuistoa Oulun kauneimpaan luonto- ja kulttuuriympäristöön. 

Sananen Hietasaaren luontoarvoista 

Lintuarvoiltaan Oulujoen suistoalueella on Oulun korkein pesivän linnuston parimäärä, yli 300 paria neliökilometrillä. 

Hietasaaressa pesii silmälläpidettäviä lintulajeja: sirittäjä lehtipuuvaltaisissa metsissä ja punavarpunen avoimemmilla paikoilla kuten vaikkapa palstaviljelyalueen reunoilla. 
 

Hietasaaressa elää myös rehevien, lehtevien metsien eteläisiä lajeja, jotka ovat Oulun seudulla jo huomattavan harvalukuisia ja melko lähellä levinneisyytensä pohjoisrajaa. Tällaisia ovat ainakin uuttukyyhky, mustapääkerttu ja nokkavarpunen. Myös upea konsertoija mustarastas on alueella hyvinkin runsas ja sen kaunis keväinen laulu on melkoinen virkistystekijä ihmisille. Linnustollisten arvojen suhteen kaikki em. lajit tulevat kärsimään kaavailluista muutoksista.

Kasvillisuusarvoiltaan alue on kiistaton. Hietasaari ja Oulujokisuisto ovat kasvistoltaan Oulun rikkaimpia alueita. Mustasaaren itäosan neliökilometriruudulta havaittiin peräti 321 eri kasvilajia. Lajimäärää on lisännyt ihmistoiminta: alueella on paljon viljelykarkulaisia sekä satamatoiminnan että huvilakulttuurin peruja. 

Summa summarum 

Hietasaari on keskustan lähellä oleva ainutlaatuinen virkistysaluekokonaisuus.

Upeat metsät ja meriluonto, hyvin hoidetut palsta-alueet, kulttuuri ja yhteisöllisyys paiskaavat kättä Hietasaaressa.

Hietasaari on useammalla tavalla tarkasteltuna monimuotoisuuden hot spot joka ehdottomasti ansaitsee kansallisen kaupunkipuiston statuksen.

Kysymys poliitikoille: näettekö siis haasteita siinä, miten kaavamuutos vaikuttaisi Hietasaaren luonto­ ja kulttuuriarvoihin?

Kiitos!



Lähteet:

Minun Hietasaareni, osa 1:
VISIO - Oulun kansallinen kaupunkipuisto Hietasaari - aktiivinen lähiluonto

Ulla Pohjamo:
http://tahiti.fi/02-2012/vaitokset/esikaupunki-moniaanisena-kulttuuriperintona-%E2%80%93-oulun-hietasaari/

Ari Rajasärkkä

Kuvat: Niina Jortikka

Ikkunapuutarha - ikkuna puutarhaan

Minulla on ollut ilo koordinoida Maaseudun Sivistysliiton ympäristöluotsikoulutusta Oulussa. Siihen liittyen toteutamme talven aikana Oulun ympäristöluotsien ja ympäristöjärjestö Dodo ry:n kanssa Oulun taidemuseolle yhteisöllisen ikkunapuutarhan. Oulun taidemuseolla avautui eilen Checkpoint Leonardo -näyttely, joka jatkuu 15.3.2015 saakka.

"Checkpoint Leonardo tutkii taiteen ja tieteen vuorovaikutusta. Teoksissa käsitellään mm. fysiikan, kemian ja biologian ilmiöitä, mekaniikkaa, äänimaailmaa, unitutkimusta ja ihmisen suhdetta ympäristöönsä. Mukana on teoksia, jotka elävät ja muuttuvat näyttelyn aikana. Checkpoint Leonardoon liittyy runsaasti oheistapahtumia yhteistyössä Maaseudun Sivistysliiton kanssa. Lisäksi Oulun yliopiston opiskelijat ohjaavat ilmiöpohjaiseen oppimiseen perustuvia työpajoja, joissa hyödynnetään tieteelle ja taiteelle ominaisia menetelmiä. Osa näyttelyn teoksista liittyy Maaseudun Sivistysliiton Paikan tuntu –projektiin."


Ikkunapuutarhurin elämää

Windowfarm eli ikkunapuutarha on ollut mielenkiintoinen oppimisprosessi, joka jatkuu varmasti koko näyttelyn ajan. Rakensimme limsapulloista kasvatustornit, joiden sisällä ovat muoviruukut. Ruukuissa on kasvualustana kivivillapotit ja pestyä kevytsoraa. Kasveina on enimmäkseen vähään tyytyviä viherkasveja eli rönsyliljaa, juorua, punalehteä, muorinkukkaa - lisäksi seassa on hieman syötäviä kasveja eli herneenversoja, salaatteja, pinaattia.

Ajattelin, että laitamme useampia kasvilajeja, koska kasvit joutuvat pienessä kilpailutilanteessa tsemppaamaan itseään toisiaan vastaan. Ideaatitilanteessa juoru alkaa kasvaa kauniisti alaspäin, herne kiipeilee ja rönsylilja runsastuu ja pöyhistyy - puhdistaen samalla ilmaa. Jos joku kasveista ei menesty vesiviljelyn / taidemuseon kasvatusolosuhteissa, toinen ottaa sen tilan.

Punalehti ja muut taimet innokkaina - joko päästään taidemuseolle?

Siemen- ja pistokaslisäyksessä sai olla kieli keskellä suuta: tarpeeksi ajoissa, että kasvit ehtivät kunnolla juurtua. Ei kuitenkaan liian aikaisin, ettei siirto kasvihuoneolosuhteista viileän ikkunan kupeeseen taidemuseolle olisi liian kova stressi. Yläkuvassa vasemmalla näkyykin typistetty rönsylilja: paukut on aluksi laitettava juurtumiseen, sitten vasta lehtien pörhistämiseen.

Kirsi tekemässä "täydentävää" pistokaslisäystä.

Mutta se tekniikka! Ollaan pelattu sekä vesi- että ilmapumppujen kanssa ja prosessi jatkuu. Ajatuksena on, että lannoitevesi kiertää pumpun avulla järjestelmässä. So simple! Mutta pumput ovat olleet aika oikullisia diivoja ja niiden kanssa hienosäätö jatkuu edelleen. Blogailen uudestaan, kun ollaan saatu luotua jämptit systeemit ja tehtyä kunnolliset ohjeet itse ikkunapuutarhaa rakentavalle. Valmiita järjestelmiähän on myynnissä, mutta mehän emme tyydy mihinkään helppoon :)

Liisa ja Outi asennushommissa.

Kaunis ikkunapuutarhamme on jo nyt, mutta kaunistuu kunhan saadaan kaikki "tornit" täyteen kasveja ja sivuillekin valaistus.

Windowfarm ja Outi valmiina lehdistötilaisuuteen.

Niin - kivoja uutisia blogia ajatellen. Saan blogiin täksi vuodeksi vierailevan kirjoittajan, ystäväni Kirsi Eskelisen. Hän aloittaa helmikuussa. Sen verran voin paljastaa, että villiyrttien ja luonnontuotteiden ystävät tulevat ilahtumaan! Tarkempi Kirsin  ja teemojen esittely helmikuussa, eli ihan pian.

Kevättä kohti!


***

Suolalyhty - lauhojen talvien pelastus?

Törmäsin Facebookissa Puutarha ja piha -ryhmässä suolalyhtyihin.


Mikä ihmeen suolalyhty?

Periaatteena on, että lasiastian pohjalle laitetaan merisuolaa ja vettä niin paljon, että suola peittyy. Kun vesi haihtuu, suola alkaa "kasvamaan" ja kiteytyy noussen lasiastian reunoja pitkin.

Muutamia niksejä annettiin:

*kapeampi astia on parempi kuin hyvin leveä
*lämpö nopeuttaa prosessia

Tuumasta toimeen.


Vaihe 1

Otin lasiastian, jonka halkaisija on 12 cm ja syvyys 15 cm. Lisäsin pohjalle sentin pari karkeaa merisuolaa ja reilun lorauksen vettä. Jäin odottamaan.

Mietin tulikohan vettä liikaa, lirautin osan pois. Jäin odottamaan.

Hmm. Ei siis kovin kärsimättömille.

Meni muistaakseni pari päivää ja kappas, veden "valutuskohtaan" oli kasvanut kaunis kuvio. Tästä hoksasin, että suolavesi voisi toimia "kasvualustana".



Vaihe 2

Lisäsin astiaan merisuolaa niin, että sitä oli pohjalla yhteensä 3-4 cm. Lisäsin vettä. Huljauttelin eli pyöräytin astiaa muutaman kerran hieman ympäri ja jäin odottelemaan. Vettä oli aivan liikaa kun suola oli hieman liuennut, kaadoin suuren osan pois. Pohjalle jäi märkää suolaa ehkä kolmisen senttiä ja vettä 1-2 cm. Ajattelin, että käy miten käy ja nostin koko komeuden saunan lauteille..

..Mistä en tietenkään muistanut nostaa sitä pois ennen saunaan menoani, joten siinä vaiheessa vaihdoin suolapatsaan saunakaverina olohuoneeseen ja itseni lauteille.

Jippii - suolakuvioiden kasvua oli selvästi tapahtunut..!


Nyt

Muistaakseni aloituksesta on nyt 4-5 päivää? Tsekkaan jatkossa aikataulut ja määrät tarkemmin. Mutta suolalyhty on nyt sillä mallilla että lauantaina se nostetaan pöydän keskipisteeksi tyttöjen iltaan. Sounds like a plan!

Pinta on kaunis.

Lasiastiassa saa olla korkeutta..

Tosin nokea joutunee putsailemaan. Laatukynttilät siis!

Ihana valo.

Myös punajuurivettä kannattaa testata!

Peace.

Kunhan teen useamman, laitan tarkemmat ohjeet. Kokeilkaapa tekin.

*Koristelusta - veikkaan että toimii hienosti havujen kanssa,  esim. "havupedillä" tai kranssin keskellä. Ulkona kannattanee sijoittaa katokseen, ettei sadevesi pääse huuhtomaan kuvioita pois.

*Pakkasella voi sijoittaa ulos, mutta kannattaa huomioida veden laajeneminen - eli lasin särkymisvaara. Eli vasta kuivunut lyhty pakkasella pihalle.

*Ryhmästä tuli viestiä, että elintarvikeväri ei mahda toimia, mutta luonnollinen punajuurimehu tai vastaava toimii hyvin.


Valoa ja väriä marraskuuhun!


***