Mahlan keruu, osa 1

Teksti ja kuva: Kirsi Eskelinen

Keruutuotteiden vuodenkiertokalenteri, mahlan keruu

Kustaa Vilkunan teoksessa "Vuotuinen ajantieto" maaliskuu-sanasta kerrotaan seuraavaa:

”Maaliskuu tuo kevään sanoman. Sen kuluessa odotetaan maan edes hiukan paljastuvan, ja siitä on saatu koko kuukauden nimi, joka on sama kuin maallinen kuu eli kuukausi, jolloin maa on jo käsillä." 

Nimi on selvästi otettu käyttöön eteläisemmässä Suomessa, sillä Pohjois-Suomessa lumipeite ei tavallisesti paljasta maata vielä tällöin. Lyhenevissä talvissamme alkaa Oulunkin korkeuksilla maata näkyä jo maaliskuussa. On myös olemassa selitys, että Suomen maaliskuu olisi sama sana kuin viron huhtikuuta merkitsevä mahlakuu tai maalakuu. Maaliskuussa ei näillä leveysasteilla kyllä vielä päästä mahlanvalutukseen. Maaliskuusta on vanhassa suomalaisessa kuukausien nimistössä käytetty myös nimiä maahtokuu tai vaahtokuu. Niin tai näin, maaliskuussa on aika valmistautua mahlankeruuseen hommaamalla tarvittavat välineet!

Mahlanvirtaus alkaa silloin, kun maa alkaa sulaa pintaosistaan ja puiden vedenotto alkaa. Keväistä mahlanvirtausta esiintyy monilla pohjoisen leveysasteen lehtipuilla kuten koivulla, tammella ja vaahteralla. Suomessa mahlaa kerätään yleensä koivusta. Mahla on 99-prosenttisesti puun juurillaan ottamaa vettä, johon on liuennut yhteyttämistuotteita kuten glukoosia ja fruktoosia. Lisäksi mahlassa on kivennäis- ja hivenaineita sekä valkuaisaineita. Monet ihmettelevät aluksi mahlan mietoa makua: "Tämähän on kuin vettä!", mutta tarkemmin maisteltuna siinä on miedon makea, pehmeä ja raikkaan aromikas maku.

Mahlanvalutuskausi kestää noin kuukauden  huhti-toukokuussa, etelässä aiemmin kuin pohjoisessa. Mahla virtaa siihen asti, kun koivun silmut puhkeavat lehdiksi. Kevään eteneminen vaikuttaa mahlan tuotantoon paljon - lämpimänä ja nopeasti etenevänä keväänä mahlakausi jää lyhyeksi. Koivun koko ja kunto vaikuttavat mahlan määrään paljon. Omien kokemusteni perusteella paras valunta-aika on Oulun korkeuksilla toukokuussa. Mahlanvalutukseen tarvitaan maanomistajan lupa, joten jokamiehenoikeudet eivät riitä tämän herkun havitteluun. Onneksi yleensä ei tarvitse lähteä omaa tai kaverin omakotitalon pihaa kauemmaksi!

Tässä blogissa keskitytään mahlan keruuseen kotitarpeiksi - kaupalliseen keruuseen on tarkemmat hygieniakäytännöt sekä erityyppiset valutusastiat. Perusperiaate on kuitenkin sama, eli koivuun porataan reikä josta mahla valuu letkua pitkin keruuastiaan. Muitakin valutustapoja on, kuten ison oksan tai oksakimpun katkaiseminen ja keruuastian pujottaminen suoraan oksaan. Letkumenetelmä lienee kuitenkin helpoin ja yleisin. Itse olen käyttänyt kannellista sankoa ja ylimääräistä kotiviinin lappoamisletkua. Reiän puuhun olen tehnyt tavallisella akkuporakoneella. Sopivan taipuisaa ja ohutta letkua (paksuuden on hyvä olla enintään 1 cm) oli ainakin minulla vaikeuksia löytää, ja kolusin rautakauppojakin turhaan. Onneksi esimerkiksi akvaarion ilmapumppuun tai chilien viljelyyn tarkoitettu ilmaletku sopii mahlanvalutukseen hyvin, ja on helposti saatavilla metritavarana niin nettikaupasta kuin akvaario- tai vesiviljelyvarusteita myyvistä liikkeistäkin. 

Keruuastiaksi käy hyvin tavallinen sanko. Sangon kanteen porataan letkun vahvuinen reikä. Letkun on hyvä istua napakasti ettei mahlan sekaan pääse vettä tai muita epäpuhtauksia. Mittaa siis letkun läpimitta ensin ja valitse samankokoinen tai hitusen suurempi poranterä. Kun varusteet ovat valmiina, voikin sitten rauhallisin mielin odotella sopivia valutuskelejä!

Seuraava blogiteksti on Mahla osa 2 - valutus sekä mahlan käsittely ja säilöntä!

Ps. Keskiviikkona 25.3.2015 klo 11 kieppeillä olemme Niinan kanssa Oulu Radiossa Kati Jurkon haastattelussa kertomassa keruukalenterista. Tulepa kuulolle! Netissä: http://yle.fi/radio/ouluradio/

Terveisin Kirsi

Lähteet:

http://wikikko.info/wiki/Vuodenkiertokalenteri

http://www.kotus.fi

http://www.luontoyrittaja.fi