perjantai 30. toukokuuta 2014

Monikäyttöinen villiyrttilevite

Vietin helatorstain maalla. Villiyrttikausi on parhaimmillaan, joten päätimme tehdä villiyrttipestoa. Totesimme kuitenkin, että pesto mielletään maultaan voimakkaammaksi ja rakenteeltaan paksummaksi, joten päätimme nimetä tämän monikäyttöisen ja terveellisen herkun villiyrttilevitteeksi.


Villiyrttilevitteen potentiaalisista raaka-aineista

Valkoiset pavut ovat maultaan mieto, vatsaystävällinen vaihtoehto esimerkiksi kikherneille. Pavuista saat proteiinia ja samettisen maun sekä mukavan rakenteen levitteen pohjaksi. Pavut huuhdottiin, liotettiin ja keitettiin ohjeiden mukaan, keitinvedessä oli suolaa, pippuria ja lipstikkaa. Jos papuja jää yli, niistä tulee tomaatin, ruohosipulin ja yrttien kanssa ihana salaatti.

Auringonkukansiemenet ovat paahdettuina maukkaita ja huomattavasti edullisempia kuin esimerkiksi pinjansiemenet. Kääntele siemeniä tasaisesti paahtamisen aikana, jotta saat niihin mukavasti rusehtavan pinnan. Jos siemeniä jää yli, käytä ne salaattiin, puuroon tai jugurttiin. 

Voikukan nuput ja kukat ovat maultaan hyvin mietoja, kukat jopa makeahkoja. Jos kartat kirpakkuutta, voit poistaa lehdistä lehtiruodit ja nupuista ja kukista verholehdet eli kukan ja kukkavarren yhtymäkohdassa olevat vihreät "viipokkeet". Jos keruu tuottaa voikukkaa yli tarpeen, revi loput salaattiin.

Horsmanversot kuten kaikki villiyrtit tulee kerätä puhtailta paikoilta. Huolehdithan aina, että tunnistat kerättävän kasvin sadan prosentin varmuudella - jollet tunnista - älä käytä. Lehtitupsut ovat jo kautta Pohjanmaan auenneet mutta sekaan vain. Varmista kuitenkin, etteivät varret ole kovin puutuneita. Jos ne rapsahtavat kevyesti poikki, käytä huoletta. Jos varsi alkaa olla puisevan tai sitkeän tuntuinen, voit joko jättää kovat osat käyttämättä tai kuoria ne, jos kärsivällisyyttä riittää...! Jos versoja löytyy runsaasti, paistele niistä pannulla rapea, herkullinen lisuke. Voit myös käyttää versoja munakkaaseen ja lettuihin. Yli jäävät lehtitupsut voit lisätä salaattiin.



Käenkaalta, siankärsämön lehtiä ja horsmanversoja.

Nokkoset ovat superruokaa parhaimmillaan. Nokkosen lehdet ja kärkiversot voi käyttää sellaisenaan "raakana", mutta ne voi myös ryöpätä nopeasti. Ryöppäys alentaa nokkosten nitraattipitoisuutta, mutta alentaa hieman myös ravinnepitoisuutta, kun osa ravinteista liukenee veteen. Ethän kerää nokkosta lantakasojen päältä tai muilta ravinteikkailta paikoilta.  

Niittysuolaheinä, ahosuolaheinä ja käenkaali sisältävät oksaalihappoa. Oksaalihappo sitoo itseensä elimistön kalsiumia, joten niitä käytettäessä on hyvä nauttia samalla maitotuotteita tai muuten turvata kalsiumin saanti. Ainekset tuovat levitteeseen suolaisuutta ja hapokkuutta.

Todella hyvä aines olisi myös peltokanankaali, jota ei helatorstain keruuretkellä tullut vastaan. Jos tunnet kasvin ja sitä löytyy puhtaalta paikalta - laita toki levitteen sekaan nuppuja, kukkia ja lehtiä. Peltokanankaalissa on maistajasta riippuen kaalimainen tai naurismainen maku. Erinomainen villiyrtti!



Peltokanankaalin kukinta on monin paikoin parhaimmillaan.

Poimulehti ja vuohenputki ovat myös mainioita levitteen ainesosia. Niiden lisääminen tuo levitteeseen terveellistä "vihermassaa" muttei painota kokonaisuuden makua voimakkaasti mihinkään tiettyyn suuntaan.

Siankärsämön lehdet tuovat levitteeseen "ryytimäistä", hivenen pippurista makua ja ilmeisesti myös parantavat levitteen säilyvyyttä. Käytä aluksi esim. vain 5-10 lehteä, jos kaipaat totuttelua makuun.
Vinkki! Siankärsämön lehdet ovat kauniita myös koristeena.


Niin, olikos tähän sitä reseptiä?

Ja se resepti! Villiyrttilevitteessä on se kiva puoli, että voit käyttää siihen mitä vain villiyrttejä ja villivihanneksia. Lisäksi voit halutessasi hyödyntää kasvimaalta esim. ruohosipulia, minttua - tai kaupasta vaikkapa basilikaa ja persiljaa. Tätä ohjetta ei todellakaan kannata jättää käyttämättä sen takia, että joku ainesosa puuttuu. Sovella rohkeasti! Esimerkiksi kalalle toimisi varmaan voimakkaasti sitruunainen ja tillinen levite?



Helatorstain villiyrttiretken löydöt levitteen aineksiksi.


Villiyrttilevite

2 dl keitettyjä valkoisia papuja (keittovedessä suolaa, pippuria, lipstikkaa)
1 dl paahdettuja auringonkukansiemeniä (tai muita siemeniä / pähkinöitä)

Villiyrttien määrät on mitattu roska- ja ötökkätarkistetuista, huuhdotuista, valutetuista, 2-3 cm mittaan pätkityistä ja kevyesti desin mittaan painetuista villiyrteistä.

1 dl voikukan nuppuja ja kukkia sekä muutamia lehtiä
1 dl horsmanversoja tupsuineen
1 dl ryöppäämättömiä nokkosen lehtiä ja kärkiversoja (raakana, mutta voit halutessasi myös ryöpätä)
Halutessasi voit korvata osan näistä aineksista esim. vuohenputkella, poimulehdellä, kaupan tai kasvimaan antimilla.

1/2 dl suolaheinän lehtiä
1/3 dl käenkaalin lehtiä ja kukkia
Halutessasi voit korvata osan näistä aineksista esim. siankärsämöllä, peltokanankaalilla tai kaupan suolaheinällä.

1,5 dl hyvää ruokaöljyä
n. 1 dl appelsiinimehua tai muuta nestettä kuten vettä, mehua, lopun etikkasäilykkeen (kurpitsa, hillosipuli, suolakurkku tms.) nestettä
1/4 dl sitruunamehua
1 valkosipulin kynsi

Sekoita ainekset monitoimikoneessa aloittaen pavuista ja lisäten muita aineksia pikkuhiljaa. Lisää suolaa ja pippuria lopuksi maun mukaan.

Tosiaan, koska aineksissa on omasta takaa suolaisia makuja, suola kannattaa lisätä ihan lopuksi. Suolaa kun on helppo lisätä - mutta vaikea ottaa pois.


Villiyrttilevitteen käytössä vain mielikuvitus on rajana

Miten villiyrttilevitettä voi käyttää? Levite sopii mainiosti esimerkiksi paahtoleivälle, lisukkeeksi, dippailuun, uuniperunan kylkiäisiksi, peston tapaan pastan kaveriksi jne. Raatimme ei ole oikeastaan keksinyt mihin villiyrttilevite ei sopisi. Jos levitettä jää yli, voit pakastaa sitä.


Valmista levitettä - on muuten hyvää!


Ruisnappien kanssa - toimii. Koristeena orvokkeja ja suolaheinän nuppuja.


Tervetuloa!


Kivoja keruuretkiä ja kokkauskokeiluja!


***

perjantai 16. toukokuuta 2014

Vuohenputki - uhka vai mahdollisuus?

Kävin viime viikolla Helsingissä ja pääsin ihastelemaan puistojen runsaita vuohenputkikasvustoja. Vuohenputki on lehtokasvi, joka on saanut topakan jalansijan myös monissa varjoisissa, rehevissä puutarhoissa. Helsinkiläinen ystäväni totesikin että hänen pihallaan vuohenputki on kaikista haastavin rikkakasvi. Pohjoiseen vuohenputki on levinnyt hieman leppoisammin.



Vuohenputkikasvusto Helsingissä, Herttoniemessä.


Vuohenputki on yhtäältä rikkakasvi - mutta toisaalta myös herkullinen villivihannes. Siitä voi valmistaa esimerkiksi salaatteja ja piirakoita, sitä voi pyöräyttää kevyesti paistinpannulla lisukkeeksi tai lisätä munakkaisiin. Lehtiä ja ohuita varsia voi kuivattaa viherrouheeksi tai –jauheeksi ja lisäillä talvella keittoihin ja sämpylöihin tuomaan puhtia. Muistathan kerätä vuohenputket ja muut villivihannekset aina puhtailta alueilta, riittävän kaukaa teistä ja teollisuuslaitoksista! Vältä myös lannoitettuja alueita.



Miten vuohenputken tunnistaa? 

Sarjakukkaisten heimon putkikasveissa on useita myrkyllisiä lajeja joista myrkkykatko, myrkkykeiso ja hukanputki kannattaa noteerata jo senkin takia, että monesti lajit kasvavat keskenään sekaisin esim. rannoilla. Vuohenputki muistuttaa kuitenkin eniten yleisenä kasvavaa vaaratonta karhunputkea. Erona vuohenputken laajoihin kasvustoihin karhunputki kasvaa yksittäin, on kookkaampi ja lehdet ovat monilehdykkäisemmät.


Kasvien ja sienten opettelussa nyrkkisääntö numero yksi: jos et varmasti tunnista lajia – älä kerää ja käytä sitä ravinnoksi. Uusia kasveja ja sieniä on turvallisinta opetella luonnossa, konkarin opastuksella.

Vuohenputken lehdet ovat muodoltaan kolmiomaisia. Vuohenputken tunnistamisessa yksi tärkeä muistisääntö on kolme kertaa kolme. Mitä se tarkoittaa? Lehdet ovat kahteen kertaan kolmisormiset eli lehtilapa jakautuu kolmeen lehtiruodilliseen osaan, joista kukin jakaantuu vielä kolmeen epäsymmetriseen lehdykkään. Täysin kehittyneessä lehdessä on siis yhdeksän lehdykkää. Suurin osa täysikasvuisista lehdistä noudattaakin sääntöä, mutta joissakin lehdissä lehdykät eivät ole kunnolla irti toisistaan. Lisää tunnistamisesta Luontoportin sivuilla. 



Kuvassa kolmion muotoinen vuohenputken lehti: ylhäällä kolme irrallista lehdykkää, alhaalla epäsymmetriset, osittain toisissaan kiinni olevat lehdykät. Täysin muodostuneessa lehdessä on yhteensä yhdeksän pikkulehdykkää.

Huomaathan, että vuohenputkista käytetään ainoastaan nuoret, kevään ensimmäiset tyvilehdet. Kookkaamman yksilön varsilehdet ovat erinäköiset, mikä pitää tunnistamisessa huomioida. Jos haluaa omalla pihallaan jatkaa vuohenputken satokautta, kasvuston voi niittää, jonka jälkeen vuohenputki tekee jälleen uutta satoa. 


Herkuttelua

Tein vuohenputkesta salaattia. Harrastan kokkausta näppituntumalla; tällä kertaa salaattiin tuli pari isoa kourallista nuoria, suppuisia vuohenputken lehtiä, pari pikkutomaattia, pieni kourallinen pähkinöitä ja puolenkymmentä kunnon nokaretta aurajuustoa. Sekaan ripottelin muutamia pihlajan silmuja antamaan karvasmantelimaista makua. Jokamiehenoikeuksilla pihlajan silmuja ei saa kerätä, mutta napsinkin pihlajan silmuja maistiaisiksi oman pihan pihlajasta. Karvasmantelimainen maku on pihlajan silmuissa vain hetken aikaa - kun silmut aukeavat pieniksi lehdiksi, maku häviää. 

Vinkki! Jos kaipaat totuttelua villivihannesten makuun, aloita salaattien teko käyttämällä pohjalla perussalaatteja ja lisää osa villivihanneksia, esim. vuohenputkia, horsman versoja ja voikukan lehtiä ja nuppuja.



Herkullisimmillaan vuohenputken lehti on hieman suppuisena, kiiltävänä.

 


Illan salaatti. Kastikkeeksi hieman oliiviöljyä ja päälle suolaa ja pippuria.


Termeistä: vuohenputki on selkeästi monikäyttöinen ja ruokaisa eli siksi olen käyttänyt termiä villivihannes. Puolestaan pihlajan silmu tai esimerkiksi siankärsämön lehti on enempi maustetyyppisesti käytettävä villiyrtti. Kumpaakin termiä käytetään, lisäksi puhutaan luonnonyrteistä ja hortasta. Horta on kreikkaa ja tarkoittaa villiä, kasviperäistä syötävää.

 

Jokamiehenoikeudet kannattaa kerrata!

Tosiaan, villiyrttejä ja villivihanneksia kerätessä on hyvä kerrata jokamiehenoikeudet, niistä löytyy tietoa Ympäristöhallinnon verkkopalvelusta. Perusteellisempi opas jokamiehenoikeuksista löytyy täältä Ympäristöministeriön sivuilta.


Jokamiehenoikeuksissa sanotaan että rauhoittamattomia kukkia saa kerätä sieltä, missä liikkuminenkin on sallittua. Mitään puun osia ei saa kerätä ilman maanomistajan lupaa. Eli vuohenputken lehtiä, jotka vertautuvat kukkiin - saa kerätä jokamiehenoikeudella, mutta pihlajan silmuja jotka ovat osa puuta - ei saa kerätä. 


***

Oliko se vuohenputki uhka vai mahdollisuus? No, pedantti puutarhuri saattaa kauhistua vuohenputken ilmaantumisesta - varmin tapa hävittää se on totaalinen multien vaihtaminen. Mutta romantikon tai herkuttelijan puutarhassa sille löytynee joku nurkka, jossa se saa villinä rehottaa ja tuottaa satoa. Nautitaan keväisestä luonnosta!

***