Lempioja! |
Yksi kranssi oli lähtenyt liihottamaan tuulen mukana, laitoimme sen paremmin paikalleen. Fiilistelimme pajuruusuja, talventörröttäjiä ja talven korutonta kauneutta. Ystävä kertoi kukista, joita hän oli oppinut tuntemaan lapsena omassa pihapiirissään. Jännä, että melkein kaikki lapset tietävät (tiesivät?) että suolaheinää voi maistella.
Tämän kranssin teki ystäväni M. |
Uudelle vuodelle oli kolme ajatusta, josta kaikki ovat lähteneet elämään omaa elämäänsä: tärkeimpinä rauhallisen ulkoilun ja kirjoittamisen lisääminen ja toimintojen juurruttaminen osaksi arkea ennen "vauhdikkaampien" aikojen tuloa. Olen kiitollinen.
Kuljeskelimme Äimäraution rannoilla ja poluilla. Jäälle ei vielä päässyt, myrskyt ovat myllänneet rantajäät. Aloin kuvata ojan pinnasta heijastuvia kuusen oksia, kun huomasin yhden heinänkorren törröttävän tiellä. Pyysin "assistenttia" poimimaan sen tieltä. Siitä kehkeytyikin hauska juttu. Mallailimme kortta kuuntelutorveksi ja kiinnitimme sen avulla huomiota luonnon yksityiskohtiin.
"Kuuntelen." |
Hämmästyttävä harmaa sävy koivussa. |
Luonto kyllä kertoo, kun on aikaa kuunnella. Ai mitä? No sehän riippuu ihmisestä, luonto kertoo eri ihmiselle eri asioita.
Joku kiinnittää huomionsa säähän, taivaan väriin.
Joku tuntee, kuinka liikunta herättelee kehoa.
Joku ihmettelee hiljaisuutta lähellä kaupungin melskeitä.
Joku ihastelee kasveja, metsää.
Jos tarpeeksi herkällä korvalla uskaltaa kuunnella, voi kuulla viestejä sisimmästään. Minulle sisimpäni on kertonut, että luontoon pitäisi päästä useammin, päivittäin. Viestit kannattaa ottaa tosissaan.
Mitä sinun sisimpäsi kertoo sinulle tänään?
Toivottavasti kuuntelet.
Ihanaa viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva jos kommentoit! Ohje:
1. Kirjoita teksti kohtaan Lisää kommenttisi
2. Kommentti nimellä - valitse alinna oleva Nimetön (jollei sinulla ole jotain mainittua profiilia)
3. Signeeraa halutessasi
4. Paina kohdasta Julkaise
5. Kirjoita pyydetty tunniste
-> Paina uudestaan kohdasta Julkaise -> Valmis.
Kiitos!