keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Matkalla sielunmaisemassa

Havahduin tässä, että porukka talvilomaili Facebookin perusteella mm. Kanarialla ja Balilla. Lisäksi aamutelkun toimittaja paljasti hänen sielunmaisemansa olevan sademetsä, vaikka siitä ei ollutkaan kovin monta vuotta, kun hän vieraili tropiikissa ensimmäistä kertaa. Minäkin pidän Ranskasta ja kaipailen sinne säännöllisesti. En osaa sanoa onko esim. Normandia tai Riviera omaa sielunmaisemaa, vai enemmän kaukokaipuuta, muistoja ja nostalgiaa. Hmm.

Mikäpä se on omin sielunmaisema? Lakeus ja pellot on ensimmäinen ajatus, tietenkin. Erityisesti minua kiinnostava elementti maisemassa on kasvit, joista olen kiinnostunut jo lapsena. Eilen kävelin keskustaan rauhallisesti junaradan vartta kulkevaa metsäpolkua pitkin. Reitillä oli kiireettömälle kulkijalle paljon nähtävää; asetuin lapsen kaltaisen löytöretkeilijän rooliin.

Intiaanit punoivat lapsilleen taidokkaita unisieppareita, jotka pysäyttävät pahat unet verkkoonsa. Metsässä liikkuminen rauhoittaa ja parantaa tulevan yön unen laatua. Metsä, luonto ja liike voisi olla luontainen unisieppari.





Elämässä pitää olla yllätyksiä. Harmaan päivän keskellä on ilo kohdata korallikanukka, joka on varmasti puutarhakarkulainen, mutta myös hauska yllätys reitillä. Jää sellainen olo, ettei se häiritse kenenkään eloa olemassaolollaan. Päinvastoin, piristää!








Sanotaan, ettei näe metsää puilta. Siitä sanonnasta on nyt uusi muoto... Kaveri raportoi, että oli löytänyt metsästä majoja. Ihmettelin hieman, koska en ollut törmännyt yhteenkään, vaikka olen liikkunut jonkin verran samaisessa metsässä. No, kävi ilmi, etten ollut nähnyt majaa puilta. Kookas majakyhäelmä paljastui, kun tarkkailin luontoa kiireettömästi. Huomioni oli tähän saakka suuntautunut kahteen suureen mäntyyn, jotka kasvavat rinnakkain. Majaan pitää tehdä keväällä tarkempi tutkimusmatka naapurin jengin kanssa: olisiko siinä kunnostamisprojektin paikka?







Koivut, teidän kaikki kauneutenne. Muistelen lukeneeni jostain, että vanhalla kansalla oli koivujen erilaisille värimuodoille omia nimiään, sanojaan. Aika ihana ajatus ja tottahan se on - rungot ovat joskus hohtavan valkoisia, toisinaan tummanpuhuvia ja kaikkea siltä väliltä. Olisi kiva etsiä tietoa ja tutkia, miten paljon erilaisia koivuja vaikkapa Oulun alueelta löytyy.




 Inspiroivaa löytöretkeä tähän päivään!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva jos kommentoit! Ohje:

1. Kirjoita teksti kohtaan Lisää kommenttisi
2. Kommentti nimellä - valitse alinna oleva Nimetön (jollei sinulla ole jotain mainittua profiilia)
3. Signeeraa halutessasi
4. Paina kohdasta Julkaise
5. Kirjoita pyydetty tunniste

-> Paina uudestaan kohdasta Julkaise -> Valmis.

Kiitos!