Teksti Kirsi Eskelinen, kuvitus Laura Lehtola
Keruutuotteiden vuodenkiertokalenteri – kuusenkerkät ja voikukannuput
Harmittelin jo olevani myöhässä kuusenkerkkien keruun kanssa, vaikka sateinen kesä onkin hieman hidastanut kasvurysäystä. Se on helpottanut keräilijän ikuista pulmaa, että villiyrttien parhaat keruuajat tuntuvat vilistävän ohi nopeammin kuin ehtii satoa mielestään saamaan. Ilokseni huomasin kuitenkin eilen, että keruukelpoisia kerkkiä löytyy Oulun seudulta yhä! Etenkin tiheämmässä puustossa ja varjoisammissa paikoissa kerkät ovat vielä riittävän pehmeitä ja mehukkaita siirapin tekoa varten.
Kuusenkerkiksi kutsutaan kuusen vuosikasvaimia, jotka erottuvat oksien päissä selvästi vaaleamman vihreinä kuin puun edellisvuosina kasvattamat osat. Kuusenkerkät sisältävät mm. A- ja C-vitamiinia, kivennäisaineita ja flavonoideja. Tuoreina kerkät ovat pehmoisia ja lähtevät helposti napsauttamalla irti. Muistathan, että kerkkien keruu vaatii aina maanomistajan luvan. On myös syytä kohdella puita säästeliäästi ja verottaa vain pieni osa uudesta kasvustosta keräten kerkkiä riittävän monesta puusta.
Kerkkiä voi käyttää teeksi tuoreena, pakastettuna tai kuivattuna. Niitä voi myös säilöä hunajaan upotettuna. Kerkistä voi myös tehdä mehua tai käyttää niitä lämpimissä ruuissa mausteenomaisesti. Oma suosikkireseptini jonka haluan jakaa, on kuusenkerkkäsiirappi keittämättä. Tämä valmistustapa säilyttää kerkkien vitamiinit paremmin kuin keittäminen, ja on varsin vaivaton. Hyvin pestyyn lasipurkkiin ladotaan kerkkiä ja sokeria kerroksittain vuorotellen, molempia suunnilleeen yhtä paljon. Purkki ladotaan mahdollisimman täyteen ja kierretään kansi kiinni. Tässä vaiheessa kehiin tulee kaksi koulukuntaa: purkin jättäminen ikkunalle valoisaan paikkaan tai sen siirtäminen pimeään kaappiin muutamaksi viikoksi. Itse olen tehnyt pimeäversiota, kun taas tiedän ystäväni valmistavan siirappinsa ikkunalaudalla. Molemmat tavat siis toimivat, enkä osaa sanoa niiden paremmuudesta. Voisi olla mielenkiintoista kokeilla molempia tapoja yhtä aikaa ja verrata tekeytymisen nopeutta ja lopputulosta. Kun sokeri on mehustunut siirapiksi, siivilöidään kerkät pois ja valmis tuote säilytetään jääkaapissa.
Olen kokeillut vuosien varrella erilaisia sokereita valkeasta täysruokosokeriin ja niiden sekoituksiin. Kokemukseni fariinisokerista on osoittautunut parhaaksi niin maun kuin onnistumisen kannalta. Kerran siirappini jostain syystä pilaantui, kyseessä oli tällöin kokeilu intiaanisokerilla. En kuitenkaan julistaisi intiaanisokeria kelvottomaksi siirappiin vain tämän perusteella, koska onnistumiseen vaikuttanee eniten hyvä hygienia ja se, ettei purkkiin jää turhaa ilmatilaa. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että fariinisokerin mehukkuus auttaa siirapin tekeytymisessä.
Kuusenkerkkien pureskelun on vanhastaan uskottu auttavan suun ja hampaiden hyvinvointiin, ja siirappia on käytetty yskänlääkkeenä ja flunssarohtona. Onpa C-vitamiinipitoisilla kerkillä torjuttu keripukkiakin. Ainakin maku on niin mainio, että vaikutukset mielialaankin ovat merkittäviä!
Toinen viime hetken vinkki kesäkuun loppuun pohjoisessa ovat voikukannuput. Voikukathan ovat kukkineet jo viikkoja, mutta yhä lehtiruusukkeista voi bongata uusiakin nuppuja! Suuren säilömissatsin kerääminen kannattanee jättää ensi kesään, mutta maistiaisannoksen ehtii vielä keräämään. Kannattaa katsoa, että poimii mukaansa juuri nuppuja eikä jo kukkineita supussa olevia kukkia, sateessa ne ovat hämäävästi hieman samannäköisiä. Nuppu napsaistaan kukkavarresta irti sellaisenaan, niin ettei karvasta maitiaisnesteen makua tule mukaan.
Nuppuja voi käyttää tuoreenakin vaikkapa salaatteihin (kuten toki auenneita kukkiakin!), mutta laajasti ihastusta herättänyt resepti on voikukannuppukaprikset. Etikkainen maku muistuttaa tosiaan oikeaa kaprista, ja niitä voi käyttää esimerkiksi kastikkeisiin, leivänpäällisenä ja pitsantäytteenä. Netistä löytyy monia kaprisreseptejä hieman erilaisilla vesi- ja etikkasuhteilla ja mausteilla. Itse olen tykästynyt tähän melko etikkaiseen perusohjeeseen.
VOIKUKKAKAPRIKSET
Ainekset:
2 dl voikukan nuppuja
Liemi:
1/2 dl vettä
1 dl viinietikkaa tai väkiviinaetikkaa
1 rkl hunajaa tai sokeria
½ -1 tl suolaa
Kiehauta voikukkanuput, valuta. Sekoita liemen ainekset ja kuumenna kattilassa. Pane nuput kuumaan liemeen ja anna jäähtyä liemineen. On myös mahdollista kaataa kuuma liemi tuoreiden nuppujen päälle, joiden annetaan jäähtyä liemessä. Valmiit kaprikset säilytetään lasipurkissa viileässä.
Sekä käyttöominaisuuksiltaan että terveysvaikutuksiltaan erinomaisen monipuolinen voikukka ansaitsee toki nuppuja laajemman esittelyn, vaikkei se tällä kertaa kalenteriin ehättänytkään. Voikukasta löytyy runsaasti tietoa villiyrttikirjallisuudesta sekä esimerkiksi seuraavista linkeistä:
http://frantsila.com/yrttitietopankki/voikukka/
http://www.arktisetaromit.fi/fi/arktiset+aromit/yrtit/luonnonyrtit/voikukka/
