Keruutuotteiden vuodenkiertokalenteri – maitohorsma
Nyt on pohjoisessa viimeiset hetket
kerätä maitohorsman versoja! Vaikka ne ovat jo suurelta osin venähtäneet turhan
pitkiksi kokonaisina käytettäviksi, puskee vielä varjoisilta paikoilta ja
risukasoista uusia versoja. Käyttö ei
kuitenkaan lopu versovaiheeseen, vaan horsmaa voi käyttää eri muodoissaan lähes
koko kasvukauden.
Maitohorsma on monivuotinen ruoho,
joka on lähes kaikille tuttu viimeistään kukintavaiheessa keskikesällä. Kasvin
latvaan ilmestyy tällöin näyttävä, monikerroksinen punainen kukinto.
Maitohorsma on tuttu näky esimerkiksi hakkuuaukeilla ja tienpenkoilla ja se
onkin yleinen pioneerikasvi aukeiksi raivatuilla paikoilla. Vähitellen se
kuitenkin väistyy muiden kasvien tieltä ja ihanteellisella keruupaikalla voi
kasvaa sekaisin esimerkiksi nokkosta, voikukkaa ja maitohorsmaa.
Monet pitävät maitohorsman versoista eniten aivan nuorina, vielä lähes lehdettöminä. Tuolloin maku onkin miedoimmillaan ja horsmaa voi käyttää tankoparsan tavoin kiehauttamalla ja voin kanssa syömällä. Versoja voi kuitenkin hyvin käyttää sellaisenaan 15-20-senttisenäkin, kun lehtiä on jo runsaasti. Horsmanverson koko riippuu kuitenkin myös kasvupaikasta. Kun verso on vielä helposti rapsahtava ja pehmeä, voi sen käyttää kokonaan. Joillakin paikoin parikymmensenttinen verso voi olla jo sitkeä ja puiseva.
Mikäli horsman keruuseen havahtuu hieman myöhään eikä
nuoria versoja enää löydy, voi hieman pitemmäksi venähtäneistäkin käyttää latvuksen,
tai kerätä erikseen lehdet. Kiusana jo hyvin nuorissakin versoissa voivat olla
lehtien seassa lymyävät litteät mustat hyönteiset. Mikäli niitä on kovin
runsaasti, kannattaa haeskella puhtaampia versoja, joita usein löytyykin aivan
lähimaastosta, koska ötökät näyttävät usein viihtyvän lähekkäisissä kasveissa.
Jos kuitenkin huomaa ylimääräiset matkustajat vasta kotona, on hyväksi havaittu
keino poistaa ötökät pullasudilla, koska edes huuhtelemalla niitä on vaikea
saada pois.
Versot, lehdet ja latvukset sopivat
monenlaisiin ruokiin: yrttipestoon, pilkottuina esimerkiksi muhennoksiin,
patoihin ja kastikkeisiin. Itse pidän horsman mausta eniten yhdistettynä muihin
villivihanneksiin kuten nokkoseen ja vuohenputkeen. Maitohorsman maku on
sellaisenaan ruuan pääaineksena monen mielestä turhan voimakas, mutta toisaalta
monen villivihanneksen maku on totuttelukysymys ja minäkin syön horsmaa
nykyisin myös sellaisenaan tuoreena leivän päällä. Jotkut pitävät horsman
"sydämestä" eli kuorivat varren uloimmat osat pois, jolloin pehmeä ja
makea sisus jää jäljelle.
Yrttijuomissa horsman maku lienee
hienostuneimmillaan, ja se ei välttämättä kaipaa kaverikseen muita yrttejä.
Lehdet on syytä kerätä ennen keskikesän kukintaa. Ne voi kuivata teeksi
sellaisenaan, mutta suositeltavaa aivan erityisen aromin aikaansaamiseksi on
lehtien fermentointi eli hiostaminen, joka on sama prosessi kuin
teenlehdillekin tehdään. Hiostamisessa rikotaan lehden rakenne ja saadaan
kasvin soluneste esille. Kämmenten välissä hierretyt lehtirullat pakataan
löyhästi suljettuun lasipurkkiin ja annetaan olla lämpimässä, 40-50 asteen
lämpötilassa muutama tunti. Lopuksi rullat kierretään auki ja lehdet kuivataan
tavalliseen tapaan. Hiostamisprosessissa syntyy uusia aromiyhdisteitä ja
karvaita parkkiaineita hajoaa. Hiostamisen vaiheet tarkemmin on kerrottu ja
kuvitettu erinomaisesti Arktisten aromien julkaisussa Luonnontuotteiden kuivaaminen ja käyttö.
Hiostaminen sopii maitohorsman
lisäksi esimerkiksi pihlajan, vadelman, mesiangervon ja mesimarjan lehdille.
Horsman versoja voi pakastaa niin
ryöpättynä kuin tuoreenakin. Toki tuoreen kasvin rakenne muuttuu
pakastettaessa, joten mitään yrttejä ei oikein voi käyttää pakastuksen jälkeen
enää sellaisenaan. Helpointa on keittää versot kokonaisena ja paloitella ne
ennen pakastamista. Ryöpättynä kasvit menevät pienempään tilaan ja ovat
valmiita lisättäväksi ruokiin sellaisenaan.
Maitohorsman kukista saa maagisen
väristä juomaa, josta Niina onkin jo aiemmin blogannut. Horsmankukkajuoman ohje löytyy
kirjoituksen lopusta. Kukinta-aika on vielä tältä kesältä kokonaan edessäpäin.
Kaiken huipuksi maitohorsman
juuriakin voi käyttää ravinnoksi! Oikea aika kaivaa juurakot esille on
myöhäissyksy tai alkukevät. Juurista voidaan valmistaa jauhoja vaikkapa leipiin
tai puuroihin, ja onpa niitä käytetty myös kahvinkorvikkeena! Juurien keruu,
puhdistus ja työstäminen on kasvin muiden osien hyödyntämistä työläämpi
prosessi, ja vaatii enemmän sisua kuin vaikkapa lehtien keräily. Myönnettäköön,
etten itsekään ole keräillyt monenkaan lajin juuria, puhumattakaan jauhon
teosta. Ennen se on kuitenkin ollut yleisempi ja ehkä myös nälän sanelema
taito.
Horsmassa on tarttumapintaa
monenlaiseen keräilyyn ja kokeiluun, ja kaikki sen vaiheet ovat vielä täällä
pohjoisessa koettavissa!
Mukavaa mittumaarin odotusta!
Kirsi
Lähde:
Etsiskelin horsmanversojen pakastuksesta tietoa. Kiitos näistä! Olisin kysäissyt vielä, että mihin pakastettuja versoja voisi käyttää?
VastaaPoistaMe tuoreeltaan grillataan tai paistetaan pannulla ja lisukkeena esim wok-ruoissa, mutta olisi kiva saada niitä muulloinkin kuin sesonkiaikana.
Moi! Koska ryöpätä täytyy säilymisen vuoksi, verso on pakastamisen jälkeen tietysti pehmeähkö. Itse käyttäisin pilkottuna palasina munakkaisiin, lettuihin ja uuniruokiin. Mutta voihan koittaa jos nopeasti kuumalla pannulla saisi rapsakkuuttakin. Mukavia keruu- ja kokkailuhetkiä!
Poista